Se vai he?

Kirjakielisesti sanotaan, että tyttö lukee mutta tytöt lukevat. Predikaatti (lukee, lukevat) on yksikössä tai monikossa subjektin (tyttö, tytöt) mukaan. Sama koskee viittaamista: tytöstä käytetään yksikön kolmannen persoonan pronominia hän, tytöistä monikon kolmannen persoonan pronominia he.

Ongelmia ei suomen kieltä taitavalle yleensä tuota pronominin valinta myöskään silloin, kun viitataan semmoisiin sanoihin kuin kansa, väki, yleisö, miehistö, kuoro. Nämä ovat kollektiivi- eli ryhmäsanoja, monikkosisältöisiä mutta yksikkömuotoisia. Ne tarkoittavat kokonaisuutta, ja niihin viitataan sanalla se.

Ryhmää tarkoittavia yksikkömuotoisia sanoja ovat myös esimerkiksi perhe ja hääpari. Niihinkin tulisi aina viitata se-sanalla – näin on ainakin aikoinaan koulussa opetettu. Ohje on sittemmin todettu liian tiukaksi, ja sitä on suomen kielen lautakunta eräiltä osin kymmenisen vuotta sitten väljentänyt. Pääsääntö on edelleen voimassa, mutta kollektiivisanaan voi viitata myös pronominilla he, jos ei ajatella ryhmää kokonaisuutena vaan enemmänkin sen jäseniä.

Ylioppilaskokelas kirjoittaa aineessaan: ”Nuoriso haluaa kaiken heti, ja mitä enemmän he saavat, sitä enemmän he myös haluavat.” Nuorisosta puhutaan tässä yleistävästi, joukkona, joten se-sana olisi paikallaan ja varmasti oikein. Nuoriso koostuu toisaalta erilaisista yksilöistä, joten he-sanallakin on perusteensa. Pronomininvalintaongelmalta säästyy, jos aloittaa lauseen: ”Nuoret haluavat – –.”

Lauseessa ”Perinteisesti romaniperheessä mies on perheen pää ja nainen sen sydän” perheestä voi käyttää vain se-sanaa, ei he-sanaa. Eräässä jätehuoltoa käsittelevässä raportissa todetaan: ”Perhe oli tyytyväinen kompostikäymäläänsä. He olivat jopa harkinneet järjestää käymälään tutustumistapahtuman.” He-sanan käytön voi tulkita niin, että perhettä ei tässä ajatella kiinteänä yksikkönä vaan yksilöinä ja että käymälän julkinen esittely ei ole yhteinen vaan joidenkuiden perheenjäsenten idea.

Sellaisten kollektiivisanojen kuin väki, kansa ja perhe tarkoittamat yksilöryhmät ovat kooltaan epämääräisiä tai ainakin vaihtelevia. Sen sijaan sanat kaksikko, kolmikko, nelikko samoin kuin esimerkiksi pariskunta, aviopari, morsiuspari tarkoittavat määräkokoista joukkoa.

Miten pariin pitäisi viitata? Lehdessä kerrotaan, että ”aviopari on tehnyt työtä tehtaassa, ja nyt he ovat tyytyväisiä eläkeläisiä”. Tässä olisi yhtä mahdotonta viitata aviopariin se-sanalla kuin seuraavassa nuoreenpariin: ”Lahjat toimitetaan nuorenparin tai heidän vanhempiensa osoitteeseen.” Mitä pienempi on ryhmä, sitä helpommin sitä voi ajatella yksilöiden kannalta ja siihen voi siten viitata he-pronominilla.

Joskus he-sanalla näkee viitattavan yhtiöön tai maahan, tähän tapaan: ”Italia kuitenkin lipsui sopimuksesta, kun heille valkeni, kuinka paljon merkittävämpi virasto Suomeen oli tulossa.” He-sanalla tarkoitetaan tässä Italian edustajia, joita ei kuitenkaan mainita. Informatiivisempaa kuin viitata hieman epämääräisesti he- tai se-pronominilla olisikin kertoa lukijalle, keille asia kirkastui. Poliitikoille varmaan.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.3.2004.