Lehteriltä parvekkeelle

Mikkelin uuden piispan vihkiminen esitettiin televisiossa. Toimittaja kertoi, että kirkon parvekkeetkin olivat täynnä väkeä. Kielikorvassa kilahti: eivätkö kirkon parvekkeet ole lehtereitä? Varsin yleisesti parvekkeista kyllä tässäkin yhteydessä nykyään puhutaan, mikä osoittaa, että kirkollinen erikoissanasto on väistymässä tai ainakin mielletään vanhahtavaksi.

Lehteri-sanan alkuperä on kiinnostava. Lehteri on tullut ruotsin (läktare) ja muinaisyläsaksan (lecter) kautta latinan sanasta lectorium, joka perustuu sanaan lector ’lukija’ (lat. legere ’lukea’). Se on tarkoittanut kirkossa alun perin koroketta, josta luettiin Raamattua ja yleiset kuulutukset. – Niin kuin näkyy, sanat  lehteri ja lehtori ovat samaa juurta: lehtori on lukenut lehteriltä.

Vanhimmissa kirkoissamme ei varsinaisia ”parvekkeita” ollut, eihän ollut urkujakaan. Kun parvekkeita myöhemmin ruvettiin rakentamaan, on mahdollista, että lukeminen siirtyi paremman kuuluvuuden takia niille ja siten lehterin nimityskin. – Myöhemmin lehteri-sana on levinnyt kirkosta mm. eduskunnan istuntosaliin. Sen lehterillä tuskin luetaan tai kuulutetaan mitään, vaan istutaan hiljaa.

Nykyisin ei kirkossakaan lueta lehteriltä, lauletaan kyllä. Raamatunluvut ja kuulutukset hoidettiin pitkään sieltä mistä saarnaaminenkin eli saarnastuolista – lehteri siis sekin. Uutena kalusteena kirkkoihimme ilmestyi, äänentoistolaitteiden ja jumalanpalvelusuudistuksen myötä, lattialla seisova pieni pöytä, jota nimitetään lukupulpetiksi. Lukupöytä tosin olisi luontevampi nimitys, sillä pulpetti tuo mieleen koulun. Lukupulpetteja on vanhastaan käytetty katolisessa kirkossa, ja niinpä pulpetti-sanakin tulee latinasta, tosin monen mutkan kautta: pulpitum ’puhujalava’.

Mutta takaisin parvekkeelle! Parvekkeita voi olla rakennuksen sekä ulko- että sisäpuolella. Monille tulee lähinnä mieleen se ulkoseinästä ulkoneva aidattu tasanne, jonne johtaa ovi sisältä. Parveke on muodostettu parvi-sanasta, ke-johtimen merkityksen mukaisesti ’pieni parvi’. Parvia on monenlaisten rakennusten sisäpuolisissa yläosissa: Entisajan maataloissa heinää säilytettiin navetan parvessa ja rengit saattoivat nukkua aitan parvessa. Nykykotien nukkumaparvi on saanut mallinsa niistä.

Toisaalta kirkon lehteri voi olla myös parvi, etenkin urkuparvi. Samantapaisia parvia ovat ne (leveät) ulokkeet, jotka reunustavat konserttisalien ja teatterien seiniä, usein monessa kerroksessa. Pääsylipuista näkee, että istumapaikka voi sijaita ensimmäisellä, toisella tai jopa kolmannella parvella. Paikan voi valita myös permannolta tai parvekkeelta, etenkin jos parvia on vain yksi. Parveke-sana näyttää teattereissakin olevan valtaamassa parvia niin kuin kirkossa lehtereitä.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.4.2009.