Asiasta ollaan montaa mieltä

Jos ylioppilaskokelas ennen viime kevättä kirjoitti aineessaan, että ”asiasta ollaan montaa mieltä”, punakynä heilahti. Olihan opetettu, että moni-pronominin partitiivimuoto on monta.

Suomen kielen lautakunta päätti kuitenkin vuosi sitten hyväksyä kaksoispartitiivin montaa yleiskieleen. Ovatko kielenhuoltajat siis antautuneet osaamattomuuden edessä? Montaa-muotoa on pidetty virheellisenä siksi, että se on ollut kirjakielen normien eli sovittujen sääntöjen vastainen. Kieltä kuvailevasta näkökulmasta se sen sijaan on vain yleisestä säännönmukaisuudesta poikkeava muoto. Kieli on elävä järjestelmä, joten siinä on myös säännöttömyyttä.

Partitiivi montaa on ollut olemassa ainakin kaksisataa vuotta. Se on vanhastaan ollut käytössä niissä murteissa, joita puhutaan suunnilleen linjan Hamina–Seinäjoki eteläpuolella. Ehkä tästäkin syystä montaa-muoto on esimerkiksi Kettuselle eli joensuulaissyntyiselle toimittajalle Markus Kajolle yhtä mahdoton hyväksyä kuin ”sataa luntaa”.

Sellaiset ilmaukset kuin ”viisi poikaa” ja ”monta poikaa” pyrkivät kielitajussa jäsentymään samalla tavoin. Toisin sanoen monta käsitetään lukusanan veroiseksi, joten se hahmottuu perusmuodoksi. Koska sanotaan ”ei ole viittä poikaa”, voidaan myös sanoa ”ei ole montaa poikaa”. Näin varmistetaan, että moni-pronomini eroaa myönteisessä ja kielteisessä yhteydessä kuten lukusanakin. Kysymyksessä on siis selvennyskeino.

Lauseilla ”Metsästäjä ampui monta jänistä” ja ”Metsästäjä ampui montaa jänistä” on merkitysero. Edellinen tarkoittaa, että ampuminen johti tulokseen, metsästäjä sai saaliin. Jälkimmäisessä tapauksessa lopputulos jää avoimeksi. Lause ”Pöydässä oli montaa juustoa” ilmaisee lajien useutta. Sen sijaan ”monta juustoa” ei ilmaise, ovatko juustot samaa vai eri lajia. Jos sanotaan, että ”Matti rakensi montaa taloa” tähdennetään rakentamisen jatkumista tai keskeneräisyyttä.

Valaiseva esimerkki on iskeä-verbi, jonka merkitys määräytyy siitä , kumpaa partitiivia käytetään: ”Tyttö iski (= löi) montaa miestä.” Mutta: ”Tyttö iski (= valloitti) monta miestä.” Ja vielä: ”Tyttö iski (= yritti valloittaa) montaa miestä.”

Mitä opimme tästä? Jos niin sanottua kielivirhettä ei yrityksistä huolimatta saada kitketyksi, on aiheellista selvittää, miksi. Aina ei ole kysymys pelkästään siitä, että kansa on lukenut huonosti läksynsä, vaan ”virheellä” saattaa olla jokin ilmaisutehtävä. Normit eivät ole ikuisia, niitä voidaan tarvittaessa tarkistaa.

Hyväksyntä ei tietenkään tarkoita sitä, että montaa-muotoa olisi pakko käyttää. Jos monta-partitiivin ilmaisuvoima ei riitä, voi käyttää joko moni- tai usea-sanan monikkomuotoa.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.4.1996.