Äijämeininkiä

Äijä tarkoittaa vanhaa miestä, ukkoa ja yleensä miestä tai aviomiestä. Murteissa se merkitsee isoisää mutta myös isoa, runsasta, paljoa.

Monille nämä merkitykset ovat tuttuja kansanrunoudesta ja Kalevalasta. Säkeet ”äijä on sinne mennehiä, ei paljon palannehia” viittaavat lukuisiin Tuonelaan tai Pohjolaan matkanneisiin. Isous liittyy eräisiin muihinkin kuin alussa mainittuihin miehen tai miessukulaisen nimityksiin. Nykysuomen isä on iso-sanan johdos, ja itse isokin on merkinnyt isää. Ison merkitys on myös äidin veljeä tarkoittavalla enolla; se esiintyy mm. eno- ja enä-alkuisissa paikan- ja sukunimissä (Enojoki, Enäjärvi). Myös ukko-sanalla on samoja merkityksiä kuin äijällä: ukko on mies, aviomies tai vanha mies ja Ukko yksi muinaissuomalaisten jumalista, ukki taas isoisä. Ukko-alkuisissa yhdyssanoissa ison merkitys näkyy selvästi: ukkovarvas on isovarvas, ukkomansikka eräs iso puutarhamansikka; mahtavuuteen viittaavat vaikkapa uittopäällikköä tarkoittava ukkoherra ja kihlakunnantuomareista käytetty nimitys ukkotuomari.

Sen sijaan nykypuheeseen äijä on tehnyt uuden invaasion. Äijiä ovat muiden muassa tosi miehet, miesporukoissa reteästi esiintyvät junttiveikot ja machomiehen pohjoiset vastineet. Eräissä yhteyksissä näistä perusäijistä käytetään nimitystä retroseksuaali, jolla tarkoitetaan ulkoisesta olemuksestaan piittaamatonta miestä.

Yhdyssanoissakin rehottaa nykyään moninainen äijyys. Puhutaan äijäkulttuurista, jota on verrattu entisaikojen eteläpohjalaiseen häjykulttuuriin, sekä miesten maun mukaisesta äijähuumorista ja äijäkirjallisuudesta. Rockpiireissä vallitsee äijämeininki ja äijämetalli on kova sana. Äijäruokaa ovat vaikkapa makkarat ja pyttipannu. Jotain äijyydestä voi kertoa myös väite, että kiroilu on ”äijää hommaa”.

Äijyyteen tuntuu liittyvän olennaisesti perinteisen miesroolin vaalinta, miesten veljeys ja yhteisöllisyys. Kuitenkin myös naiseläjä voidaan hyväksyä äijäksi äijien joukkoon, jos hän on ”hyvä jätkä”. Joskus äijyys on nähty sukupolvikysymyksenä, johtoasemissa olevien ”isojen poikien”, suurten ikäluokkien miesten ominaisuutena. Äijyyteen liittyvä äijäily on selitetty puolustusreaktioksi uhkaan, jota naiset ja nuori polvi äijille edustavat.

Suullisen ja kirjallisen perinteen kuuluisia äijiä ovat Jämsän äijä, jonka kerrotaan eri syistä myöhästyneen taivaan portilta (”Jäi kuin Jämsän äijä taivaasta”), ja Pentti Haanpään Päntän äijä, joka keväin syksyin urheili jäihin vajoamalla.

MARJATTA VILKAMAA-VIITALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 14.5.2006.