Pääsiäisen ”laskiainen”?

Laskiaissunnuntain luterilaisen jumalanpalveluksen alussa pappi selitti päivän merkitystä ja kertoi sanan laskiainen tulevan siitä, että silloin ”laskeudutaan paastoon”. Alttarilta lausuttuna se kuulosti melkeinpä kirkon dogmilta. Tieto oli oikein käsikirjaan präntättynä. Sama laskiaisen selitys näkyy olevan ainoana myös kirkon sanastossa ”Aamenesta öylättiin”. Selitys on kuitenkin vain yksi monista.

Laskiaisen ”paastoon laskeutumisen” selityksellä on kyllä vankat perinteet suomen kielen tutkimuksessa. Teorian esitti 1930-luvulla kielentutkija Y. H. Toivonen, ja se toistuu sittemmin niin Suomen kielen etymologisessa sanakirjassa kuin mm. Kustaa Vilkunan teoksessa Ajantieto (1950), josta on otettu lukuisia painoksia. Ei siis ihme, että tämä laskiaisen selitys on päässyt kirkkokäsikirjaankin.

Nimet loppiainen, laskiainen ja pääsiäinen ovat omaperäisiä pyhien nimiä. Laskiainen esiintyy ensimmäisen kerran Herra Martin kääntämässä Ruotsin maanlaissa (n.1570) muodossa paastonlaskiainen vastaamassa ruotsin fastlag-sanaa; pelkkä laskiainen on ensimmäistä kertaa vuoden 1642 raamatunsuomennoksessa.

Sana laskiainen on laskea-verbin johdos. Mutta miksi juuri ’laskeminen’ on tullut mieleen fastlag-sanasta? Ehkä -lag-loppu on yhdistetty verbiin lägga (merk. mm. ’asettaa, panna, laskea’). Siltä pohjalta laskiaisen on siis ajateltu merkitsevän päivää, jolloin ”paasto laskee” kristikunnan ylle eli ”laskeudutaan paastoon”. (Laskemisella ja laskeutumisella on osin samanlaista käyttöä; vrt. aurinko laskee). – Lapsena olin kyllä varma, että sana laskiainen johtuu mäen laskemisesta, niin kai moni muukin.

Laskiainen on selitetty myös päiväksi, josta lähtien paastopäiviä pääsiäiseen lasketaan. Se käsitys liittynee monimerkityksisen laskea-verbin ’luvunlaskuun’. Sillä tavoin laskiainen tulkitaan yleisesti Suomen itärajalla, etenkin ortodoksien alueella. Karjalan ja lyydin kielessä laskiaisen sijaan puhutaankin usein ”pyhänlaskusta”, jossa pyhä tarkoittaa paastonaikaa.

Laskiaisen laskutapojen pohtimisen sijasta voisi kääntää näkökulman fastlag(en)-sanaan. Sillä sanalla ei ole laskemisen kanssa (lägga?) mitään tekemistä; sen voi nähdä seuraamalla fastlagen-sanan kehitystä. Tämä muoto esiintyy kyllä jo 1500-luvun lähteissä, mutta rinnalla näkyy myös muotoja fastelaven ja vastelavent (myös tanskassa), joiden takaa kuultaa saksan sana Fastabend. Jos tämä ilmaus ”paaston aatto” (vrt. jouluaatto) olisi tullut ruotsin kautta meillekin, olisi vältytty sen miettimiseltä, mitä laskiaisena oikein lasketaan.

TARU KOLEHMAINEN