Liikaa sanoja?

Maailman tapahtumat, niin iloiset kuin surullisetkin, ovat sellaisia yhteisiä puheenaiheita, jotka vaikuttavat yleiseen kielenkäyttöön – myös laajentamalla sanavarastoamme. Kun Estonia upposi, opittiin Suomessa aiemmin vain suppean joukon tuntema oikeus- ja merialan sanastoon kuuluva erikoistermi haveri (merivahinko; haaksirikko). Sana sekoitettiin aluksi arkikieliseen haaveriin, joka taas voi tarkoittaa melkein mitä tahansa (pikku) onnettomuutta tai vahinkoa. Uutisten myötä tutuksi tuli myös laivan keulavisiiri (autolautan avattavan keulan ylös nouseva osa).

2000-luvulle tultaessa millennium muuttui jokapäiväiseksi sanaksi; aiemmin se oli elellyt muun muassa historian asiantuntijoiden kielessä sekä tieto- ja sivistyssanakirjojen uumenissa. Niissä sanan merkitykseksi selitettiin ’tuhatvuotisjuhla’; uskonnollisena terminä myös ’tuhatvuotinen valtakunta’. Nyttemmin millenniumin ykkösmerkitys on yleiskielessä ’vuosituhannen vaihde’.

Aasian katastrofi taas opetti meille hetkessä sanan tsunami. Tämän sanan käyttöä tiedotusvälineissä jotkut paheksuivat: ”Miksi käyttää vierassanaa tsunami, kun meillä on jo omaperäinen suomalainen sana hyökyaalto?” Monessa yhteydessä sana hyökyaalto onkin ihan riittävä, mutta aivan tarkasti asia ilmaistaessa on perusteltua käyttää japanilaislähtöistä vierassanaa tsunami. Se kuvaa nimittäin myös juuri kyseisen aallon syntytapaa: ”merenalaisen maanjäristyksen (varsinkin Tyynessämeressä) synnyttämä tulva-aalto”.

Ei kai sanoja voi olla liikaa – ainakaan, jos niiden avulla tarkennetaan eikä hämärretä esillä olevaa asiaa. Eri yhteyksissä ja eri tyylilajeissa samastakin asiasta käytetään eri sanoja; haverin ja haaksirikon tekstin sävyyn synnyttämä vivahde-ero voi olla melkoinen.

Mietin kielen rikkautta kävellessäni kotikaupunginosani Käpylän sydämessä kulkevaa Pohjolankatua, jota on sanottu yhdeksi Helsingin kauneimmista bulevardeista. Mielestäni on hauskaa tietää, että se on juuri bulevardi, joka tarkoittaa puiden reunustamaa katua, eikä esimerkiksi esplanadi, joka taas on katujen reunustama puisto. Näiden vierassanojen tunteminen ei estä käyttämästä kaunista suomen sanaa puistokatu, joka sopii niin bulevardeihin kuin esplanadeihinkin.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.6.2005.