Spa-kulttuuria

Helsinkiin suunnitellaan kylpylähotellia, mikä on herättänyt keskustelua ja vastustusta. Jos liikenne- ja muista ongelmista selvitään, olisi mielestäni hauskaa saada kaupunkiin kylpylä; onhan Helsinki vanhastaankin kylpyläkaupunki. Kaivopuiston kaivo ja Kaivohuone muistuttavat tästä historiasta.

Kylpylämäisiä palveluja tarjoavia uimahalleja ja pienempiä kylpylöitä kaupunki jo kätkeekin sisuksiinsa; jälkimmäisistä käytetään usein nimeä spa. Sana on niin yleistynyt, että välillä oikein miettii, miten kylpylöistä vielä muutama vuosi sitten voitiin puhua sitä käyttämättä.

Sellaiset sanat kuin spa, päivä-spa ja spa-ruoka ovat tulleet tutuiksi varsinkin naistenlehtien levittäminä. Niiden kirjoituksissa ei erityisesti selitetä sanaa, mutta yhteydestä yleensä selviää, mistä on kysymys: Spa on (varsinkin erilaisia hoitoja ja hemmottelua tarjoava) kylpylä tai kauneushoitola. Kaupungilla sijaitsevassa päivä-spassa ei yleensä ole uima-altaita, jotka kuuluvat varsinaiseen kylpylään. Spa-ruoka taas on kevyttä ja terveellistä, sillä se sisältää paljon salaatteja ja hedelmiä.

Kielitoimiston ensimmäiset tiedot sanan spa nykykäytöstä suomenkielisissä yhteyksissä  ovat 2000-luvun alusta, jolloin sana on esiintynyt varsinkin osana tuotemerkkien nimiä (” – – Spa-sarjan sokeripalanmuotoiset energiakylpykuutiot”; ”– – Sauna Spa Relax ‑vartalonaamio”).

Spa on lainattu meille englannista eräänlaisena luksuslainana, vaikka esimerkiksi day spa voitaisiin tietysti suomentaa kokonaankin päiväkylpyläksi eikä vain puoliksi päivä-spaksi. Uutuudenviehätys ja kansainvälisyyden hohde houkuttelevat käyttämään lainasanaa: moderni spa tuntuu ehkä ylellisemmältä kuin vanha kylpylä. Mielikuva vaikuttaa markkinoinnissa, ja niinpä myös näitä hoitoja tarjoavien yritysten nimissä esiintyy usein sana spa, niin Suomessa kuin vaikkapa Virossakin. Jopa perinteikkäät kylpylät ovat liittäneet sen nimeensä tai ainakin joidenkin palvelujensa nimiin.

Mutta mistä sana spa on lähtöisin? Yleiskielen sanana nykyisin ’kylpyläkaupunkia’ ja  ’lähdettä’ tarkoittavan span taustalla on belgialaisen kaupungin nimi Spa. Tuo kylpyläkaupunki on jo 1500-luvulla ollut kuuluisa kivennäislähteistään. Kaupunki taas lienee saanut nimensä lyhenteestä, joka tulee latinan sanoista salus per aquam eli ”terveyttä vedestä”. Internetissä kaupungin kotivivuilla esitetään toisena selityksenä, että nimi Spa olisi lyhentynyt latinan sanasta espa, joka taas tarkoittaa samaa kuin englannin  fountain, ’lähde’, ’suihkulähde’.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 23.9.2007.