Ei hullumpaa!
Monessa perheessä vanhemmat joutuvat jännittämään, kun ollaan ateriavierailulla pienten lasten kanssa. Ennakkoluuloisina nämä helposti vierastavat outoja ruokia ja saattavat tuoda sen myös selväsanaisesti julki.
Tuttavaperheessä muistellaan huvittuneena, miten heidän pikkutyttönsä aikoinaan tällaisen sattumuksen jälkeen uudelleenkoulutettuna kiitti kutsujen emäntää reippaasti: ”Kiitos ruoasta. Mikään ei ollut pahaa!”
Tämä tapaus tuli mieleeni, kun luin konserttiarvostelua pianistista, joka pitkästä aikaa oli rohkaistunut pitämään konsertin. Varovaisen myönteisessä arvioinnissa hätkähdytti seuraava virke: ”Virhelyönnit loistivat poissaolollaan.” Mitä kirjoittaja tarkoitti? Oliko lausahdus myönteinen vai kielteinen? Oliko tarkoitus ilmaista vain, että soitto oli harvinaisen virheetöntä? Miksei sitä sitten ilmaistu suoraan, sillä sanonnassa ”loistaa poissaolollaan”, joka sitä paitsi yleensä liitetään vain ihmisiin, on selvästi negatiivinen, usein ivallinen sävy. Lukijalle tuli mieleen, että sillä epäsuorasti viitattiin johonkin aikaisempaan konserttiin, joka oli epäonnistunut monien ”hutien” takia ja että soittaja nyt, yllättäen, onnistui ainakin tässä suhteessa paremmin.
Esimerkkejä siitä, miten myönteiseksi tarkoitettu asia on ilmaistu kielteiseen sävyyn, voisi poimia runsaasti. Naganon olympialaisten avajaisista todettiin lyhyessä uutispätkässä lakonisesti: ”Avajaiset sujuivat ongelmitta.” Miksi haluttiin ainoana asiana nostaa esiin mahdolliset ongelmat? Siksikö, ettei kuulemma hyvä uutinen ole hyvä uutinen? Samasta syystä kai joululiikenneuutisiin halutaan väen vängällä liittää kuolonkolarit silloinkin, kun niitä ei ole ollut: ”Liikenne on sujunut ilman kuolonkolareita.”
Aika yleinen on tämä konserttiarvostelusta poimittu ilmaus: ”Hänen soitostaan ei voi olla pitämättä.” Seuraavaa urheilu-uutisen otsikkoa lukiessa oli sen sijaan aamukahvi mennä väärään kurkkuun: ”T. P. oudossa tilanteessa. Koko kausi sujunut sairasteluitta.” Ironista sävyä siinä kai tavoiteltiin.
Onko myönteisen ilmaiseminen kielteisesti erityisesti suomalainen ilmiö? Tämä tulee etsimättä mieleen palattuani juuri myönteisen ajattelun sisäistäneiden amerikkalaisten parista. Mutta kyllä hekin osaavat: ”Not bad” vilahtelee puheessa tuon tuosta. Ja amerikansuomalaiset hokevat perässä ”Ei paha” muistamatta, että aitosuomalainen ilmaus olisi paljon puhuvampi: ”Ei hullumpaa.”
TARU KOLEHMAINEN
Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.8.1998.