Vuolenkoskelta Vuosaareen

Helsinkiläisille vuo-sana lienee tutuin Vuosaari-nimestä, mutta moni tuntenee myös sanan yleisnimisen käytön: ylätyylinen vuo merkitsee ’uomaa, virtaa’. Runollisista yhteyksistä tuttuja ovat virran vuo, kyynelten vuo. ’Uoman, virran’ merkitys liittyy myös Vuosaaren nimeen, vaikka se onkin vanhastaan ruotsinkielisen seudun nuori suomalaisnimi: vuo viittaa salmeen, joka aikanaan on erottanut Vuosaaren manteresta.

Iältään nuoria vuo-sanan sisältäviä nimiä ovat myös vuo-loppuiset sukunimet, joista tunnetuin lienee Siilasvuo (entinen Strömberg). Tällaisten nimien taivutus voi tuottaa ongelmia: useiden sanakirjojen mukaan vuo-sanasta ei käytetä monikkomuotoja (poikkeuksena vuot), ja oudolta kuulostaakin lause ”katselin koskien voita”. Jos lauseyhteys sitä ehdottomasti vaatii, on monikko kuitenkin suo-sanan mallin mukaisesti muodostettavissa. Kun sanotaan ”olin Mäkisten luona”, voisi siis sanoa myös ”olin Siilasvoiden luona”. — Vääjäämättä joudutaan monikoita muodostamaan sellaisista termeistä kuin magneettivuo ja tietovuo (tietovoiden, tietovoita).

Vaikka vuo-sana muualla kuin näissä nuorehkoissa nimissä ja termeissä on harvinainen, se kuuluu moniin vanhoihin paikannimiin ja on useiden keskeistenkin sanojen kantasana. Aina näitä yhteyksiä ei kuitenkaan ole helppo huomata. Kymijoen kosken ja sen rannalla Iitin pitäjässä sijaitsevan kylän nimi Vuolenkoski ei ensi pohtimalta yhdisty vuo-sanaan, mutta kun rinnalle otetaan toinen hämäläinen paikannimi, pitäjännimi Suodenniemi, alkaa kuva hahmottua. Suodenniemi näet olisi nykykieliseksi muutettuna soiden niemi; asu suoden on vanha monikon genetiivimuoto. Samaan tapaan on vuo-sana Vuolenkoski-nimen taustalla; seudun murteessa yleiskielen d:tä näet vastaa l.

Toinen hämäläinen koski on Luopioisten ja Hauhon rajalla sijaitseva Vihavuosi. Miten aikaa ilmaiseva vuosi liittyy koskeen? Ilmeisesti se ei liitykään, vaan tämänkin nimen taustana on vuo. Seudulla on vanhastaan puhuttu Vihavualen tai Vihavuaren koskesta. Taustaksi selittyy siis sama vuo-sanan vanha taivutusmuoto kuin Vuolenkoski-nimessä. Molemmat ovat ”virtojen koskia”. Koska vualen tai vuaren on hämäläismurteissa myös vuosi-sanan muoto, on myöhemmin muodostettu uusi perusmuoto Vihavuosi, onpa käytössä ollut jopa Vihavuori sen takia, että vuaren Hämeessä on myös vuori-sanan muoto. — Näiden nimien taustaa vasten ei ole yllättävää, että vuo-sanaan pohjautuu myös mahtavamman virran nimi Vuoksi.

Mainitut vedet ovat ainakin ennen ihmisen toimia virranneet hyvinkin vuolaasti; adjektiivi vuolas on johdos vuo-sanasta samaan tapaan kuin suulas on johdos suu-sanasta. Toinen tavallinen vuo-sanapesyeeseen kuuluva sana on vuotaa-verbi.

Kaikki vuo-sanaan liittyvät sanat ja nimet eivät kuitenkaan ole yhtä konkreettisessa yhteydessä virtaamisen merkitykseen. Alkuaan vuo-sanan taivutusmuodoksi näet katsotaan myös postpositio vuoksi (minkä vuoksi ’minkä takia, minkä tähden’). Näin on aistein havaittavasta virtaamisesta johduttu käsitteelliseen syyn ja seurauksen ilmaisemiseen.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.1.2002.