Turistiruotsilla Tukholmaan

Ensimmäisen ruotsinkirjani ensimmäisessä kappaleessa esiintyivät sanat taulu, liitu, pulpetti ja karttakeppi. En muista, olisinko myöhemmin tarvinnut mitään noista sanoista. Jos menisin käymään Tukholmassa ja kysyisin Åhlénsin tavaratalossa myyjältä: ”Voisinko saada karttakepin?”, saisin luultavasti kieltävän vastauksen. Vaikka tulisinkin ymmärretyksi – mitä epäilen –, karttakeppiä ei tavaratalosta varmaan löytyisi.

Suomen kielessäkin karttakeppi on harvinainen sana. Luettelosta, jossa on mukana 12 000 kielemme yleisintä sanaa, se puuttuu.

Kielten opetus ja oppikirjat ovat minun kouluaikojeni jälkeen muuttuneet. Sitä mukaa kuin eri kielten sanastoista on valmistunut taajuustutkimuksia, tuloksia on voitu hyödyntää oppikirjoja laadittaessa. On voitu tähdätä siihen, että oppilaat saavat ensiksi tuntuman niihin sanoihin, joita he vierasta kieltä puhuessaan tai kirjoittaessaan useimmin tarvitsevat.

Matkailijoiden avuksi on julkaistu erilaisia vieraan kielen apuneuvoja. Sellainen on esimerkiksi Berlizin kirjanen Ruotsia matkailijoille. Siitä ilmestyi vuonna 1991 kuudes painos. Lauseita kirjassa on 1 500 ja sanoja 2 000. Ne ovat varmaan harkitusti valittuja. Aihetta kritiikkiin silti on.

Kirja on kaiketi tarkoitettu aloittelijoille, sellaisille, joiden ruotsin taito on heikko tai joilta se puuttuu kokonaan. Kirja lähteekin ääntämisohjeista, tärkeimmistä avainsanoista kyllä, ei, kiitos, olkaa hyvä ja joistakin kieliopin perusasioista.

Julkaisijan luottamus oppimateriaalin tehoon on suuri, koska matkailija alkusivuista selvittyään jo seurustelee kutsuilla ruotsalaisten tuttaviensa kanssa, pelaa šakkia ja bridgeä, menee tanssiravintolaan, solmii siellä tuttavuuden ja pyytää päästä saatolle. Kaikki tapahtuu tietenkin ruotsin kielellä.

Kirja antaa Ruotsista kovin vanhanaikaisen kuvan. Suomalainenkin matkailija joutuu maahan saapuessaan passintarkastukseen. Ostokset maksetaan joko rahalla tai henkilökohtaisella sekillä. Puhelut tilataan keskuksen kautta, ja tilaaja joutuu ilmoittamaan, haluaako puhelunsa henkilöpuheluna vai jonain muuna.

Ilmeisesti maantiet tai ruotsalaisten autonvuokraamojen autot ovat heikossa kunnossa, koska auton korjaamista koskevia sivuja on kirjassa toistakymmentä. Autolla liikkuvan on hyvä tuntea esimerkiksi seuraavien lauseiden ruotsinkieliset vastineet: ”Luulen, että latausgeneraattorissa on vikaa”, ”Sylinterikannen tiiviste on löystynyt”, "Kampiakselin laakerit ovat kuluneet", ”Kallistuksenvakaaja on irti”.

Mitä muita ilmauksia meidän Ruotsissa käydessämme on syytä hallita? Ainakin nämä: "Voisitteko hankkia minulle pikakirjoittajan?", ”En saa vaatekaapin ovea auki”, ”Saisinko kynsinauhanpehmennysainetta?”, ”Voisitteko asettaa tämän hiuslisäkkeen?”, "Haluaisin saada nämä tärkättyinä", ”Voisitteko parsittaa nämä?”, ”Voisitteko korjata nämä tekohampaat?”, ”Onko siellä vaarallisia virtoja?”

Matkalla on tapana tehdä ostoksia. Kirja auttaa tässäkin asiassa. Voi hankkia esimerkiksi akaatteja, ametisteja, rubiineja, safiireja, smaragdeja ja topaaseja.

Olisikohan Åhlénsin tavaratalosta sittenkin saatavissa karttakeppejä?

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 6.7.2004.