Mikä ihmeen pyykkiseiväs?
Missä kaksi tai kolme keski-ikäistä kohtaa, siellä ruvetaan ennen pitkää muistelemaan. Äskettäin tuli puhetta pyykkiseipäästä. Viisikymppisen kummastukseksi se ei ollutkaan nelikymppiselle tuttu.
Vaikka tuntee yhdysosien merkitykset, pyykkiseipään tarkkaa merkitystä tai käyttötarkoitusta ei voi päätellä, vaan se täytyy tietää. Pyykkiseiväs on kannatinpuu, jolla on kohotettu puiden väliin pingotettua nuoraa, kun sille on ripustettu pyykit kuivumaan. Pestyt pyykit kierrettiin eli väännettiin käsin, jolloin ne jäivät melko märiksi ja painaviksi. Pyykkiseipäät ovat lingon yleistymisen jälkeen käyneet tarpeettomiksi, ja samoin on tapahtunut itse sanalle.
Nykysuomalaisella ei ole käyttöä myöskään sanoille joulu-, kevät- tai syyspyykki. Ne kuuluvat aikaan, jolloin pyykki yleensä – pikkulapsen kapalovaatteita lukuun ottamatta – pestiin vain muutaman kerran vuodessa.
Automaattikoneen omistaja panee pyykit koneeseen, valitsee pesuohjelman ja sillä siisti. Jollei muuta niin sukkahousut sentään pesaistaan nyrkkipyykissä. Tämän päivän nuori ihminen ei ole tainnut kuullakaan, että pyykkiäkin voi hautoa, hieroa ja keittää. Monilla keski-ikäisillä ja ainakin vanhemmilla on näistä toimista käytännön kokemusta.
Tahraisten vaatteiden pesijä tietää, että niitä pitää joskus liottaa eli antaa olla jonkin aikaa vedessä, jotta lika irtoaisi. Jollei tiedä, Omo-info valistaa. Pestystä pyykistä huljutetaan lopuksi väljässä vedessä pesuainejäämät pois: Itä-Suomessa on vanhastaan huuhdottu ja Länsi-Suomessa virutettu.
Maaseudulla elänyt vanha polvi ehkä vielä muistaa, että lipeän irrottamiseksi pyykki kurikoitiin eli kartuttiin eli klapattiin puolimetrisellä leveälapaisella lyöntipuulla jotakin alustaa vasten. Länsi-Suomessa tämän välineen nimi oli kurikka, Itä-Suomessa karttu, Päijät-Hämeessä ja Kymenlaaksossa tapun.
Kun savolaiset ovat tehneet sotkuja eli olleet sotkuilla, he eivät suinkaan ole lianneet vaatteita vaan pesseet pyykkiä. Alkuaan pyykin sotkeminen tarkoitti pestävien vaatteiden hakkaamista kartulla. Kannaksella on pantu poukkuja. Pyykkiä tarkoittava poukku-sana on todennäköisesti lainattu germaaneilta. Muualla Suomessa on pesty tai tehty pyykkiä tai oltu pyykillä.
Vaatteiden pesua tai pestäviä vaatteita tarkoittava pyykki on sama kuin ruotsin byke. Tämä puolestaan juontuu keskialasaksan pesulipeää tarkoittavasta sanasta.
Ennen sanottiin, että jos pyykkäri kastelee esiliinansa, hän saa juopon miehen. Eipä taida olla enää sitä vaaraa, kun ei juuri käytetä esiliinojakaan.
MAIJA LÄNSIMÄKI