Talvilomalla ei tarvitse hiihtää

Pian on taas se aika, jolloin alkaa koululaisten hiihtoloma. Mikä ihmeen hiihtoloma, saattaa joku kysyä. Nykyisinhän monilla koululaisilla on hiihtoloman sijasta talvi- tai urheiluloma.

Kansakoululaiset vielä hiihtivät lomallaan, sillä suurin osa suomalaisista asui maaseudulla ja lunta tuli joka talvi. Sittemmin hiihtotaito on hiipunut, kun yhä useammat suomalaiset ovat kaupunkilaistuneet. Lumestakaan ei Etelä-Suomessa voi nauttia joka talvi. Monet lentävät keskellä talvea aurinkorannoille uimaan, ja kotimaassakin hiihtämisen sijaan harrastetaan muita talviurheilulajeja.

Kun yhä harvempi koululainen enää hiihtää lomallaan, talven loma on saanut muita nimityksiä. Koska ei ole mitään takeita siitä, että lomalla lainkaan urheiltaisiin – voihan koko loman käyttää vaikka tietokonepelien parissa – nimitys talviloma on sopivan kantaa ottamaton. Samalla se niveltyy hyvin muiden lomien nimitysten sarjaan: kesällä on kesäloma, syksyllä syysloma ja joulun aikaan joululoma. Sen sijaan ennen muinoin myös syksyn lomaa nimitettiin loman tarkoituksen mukaan: perunannostolomalla nostettiin perunoita.

Talviloma on esimerkki siitä, että käsitteen sisällön muututtua keksitään uusi sana. Koulumaailmasta on helppo löytää lisää esimerkkejä. Kansakoulussa lapset käyttivät askarteluun piippurassia, peruskoulussa taivutellaan askartelupunosta. Kansalaistaidon ja ympäristöopin sijasta opiskellaan nykyisin ympäristö- ja luonnontietoa, laulun ja piirustuksen sijasta musiikkia ja kuvataidetta.

Välttämättä sanaa ei tarvitse vaihtaa, vaikka sisältö muuttuisikin. Silmälasit ovat nykyisin yhä useammin muovia, mutta emme silti puhu ”silmämuoveista”. Koululaiset kirjoittavat edelleen (tietokoneen lisäksi) kynillä, vaikka nykyisillä lyijy-, täyte- ja tussikynillä on enää kovin vähän yhteistä alkuperäisen kynän eli hanhensulan kanssa. Lyijykynän ”lyijykään” ei ole lyijyä vaan grafiittia ja savea.

Koululaitos lomineen on varsin nuori. Sana loma ei olekaan aina tarkoittanut työstä, opinnoista tai muusta toiminnasta saatua vapaata. Alkuperäisempi on merkitys ’rako’ tai ’väli’, joka on tuttu Kalevalasta: sormet sormien lomahan. Kulttuurin muutosten myötä loma on alkanut merkitä myös arkisen toiminnan välipäiviä.

Edelleen voi hyvin puhua hiihto- tai urheilulomasta, aikoipa lomallaan hiihtää tai ei. Nimitys talviloma puolestaan saattaa säilyä vielä silloinkin, kun ilmaston lämpeneminen on vienyt talven kokonaan ja syksy kestää kevääseen saakka. Tuolloin ehkä talvikaan ei enää merkitse pakkasen ja lumen kautta vaan pimeää, loskaista vuodenaikaa, joka onneksi lopulta väistyy kevään tieltä.

SALLI KANKAANPÄÄ

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.2.2002.