Sataako satamassa?
Ruotsinkielinen kertoo säästä: det regnar, det snöar, det slaskar, det haglar. Samoja sääilmiöitä suomenkielinen kuvaa sanomalla, että sataa vettä, sataa lunta, sataa räntää, sataa rakeita. Me selviämme siis yhdellä ja samalla teonsanalla sataa.
Muutakin voi sataa kuin vettä tai lunta. Lavalla olevalle taiteilijalle sataa ihailijoiden kukkia, nyrkkeilykehässä sataa iskuja, tulivuoren purkautuessa sataa tuhkaa, puiden lehdet satavat maahan syksyllä, merkkihenkilöille ja julkkiksille sataa kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Tämmöiset satamiset tarkoittavat runsasta tulemista, putoilemista.
Verbi sataa onkin alkuaan merkinnyt putoamista tai laskeutumista. Alkumerkitys ilmenee yhä eräissä johdoksissa, vaikka niitä ei äkkipäätä osaa sataa-verbiin yhdistääkään. Kiroilija esimerkiksi sadattelee eli pudottelee ärräpäitä.
Sanat sataa ja sato ovat samanlaisessa suhteessa toisiinsa kuin kaivaa ja kaivo tai muistaa ja muisto. Eräissä lähisukukielissämme sato tarkoittaakin sadetta. Kun höyhenet putoavat ja vaihtuvat uusiin, linnuilla on sulkasato. Herkästi irtoavassa vaiheessa oleva tuohi on murteissa salollaan tai saollaan, yleiskielistettynä ”sadollaan”. Tämäkin ilmaus perustuu sanaan sato ja on sataa-verbin perillinen.
Fantasiakertomusta tarkoittava satu selitetään niin ikään putoamista merkitsevän sataa-sanan johdokseksi. Satu tarkoittaa murteissa lisäksi kertomusta tositapahtumasta. Merkityksen kehityksen kannalta vastaavanlainen sana on saksan Fall 'tapaus', joka perustuu verbiin fallen.
Sataa-verbistä on edelleen muodostettu loukkupyydystä tarkoittava sadin, joka monille lienee tutumpi kuvailmauksesta joutua satimeen eli ansaan, pinteeseen. Nimitys sadin johtuu siitä, että ansan lauetessa sen kansi putoaa saaliin päälle.
Myös laivojen tai veneiden maihinlasku- eli rantautumis- ja lastauspaikkaa tarkoittava sana satama on selitetty sataa-verbin johdokseksi. Alus siis ”sataisi” eli laskisi satamaan. Satamaa on verrattu samaa merkitsevään valkamaan, jonka on esitetty perustuvan vanhaan laskeutumista, liikkeelle lähtemistä tarkoittavaan verbiin valkaa.
Toisen käsityksen mukaan satama olisi kuitenkin lainaa germaanisista kielistä. Se olisi samaa perua kuin ruotsin stad, joka murteissa tarkoittaa meren-, järven- tai joenrantaa ja kirjakielessä kaupunkia. Lainaselitystä tukee se, että suuri osa itämerensuomalaisten kielten merenkulkusanastosta on omaksuttu germaaneilta ja satama on nimenomaan Itämeren rannalla puhuttavien suomen, viron ja liivin sana.
MAIJA LÄNSIMÄKI