Samovaarin ääressä
Kun pitkien iltojen iloksi lukee Tolstoin Sotaa ja rauhaa, voi hämmästyksekseen huomata, että kirjassa istahdetaan useinkin teekeittiön eteen. Miten keittiön eteen istutaan? Tai miten sitä jopa kannetaan? Arvelen, että kääntäjä J. A. Hollo on halunnut säästää lukijaa vieraalta sanalta samovaari. Luomus teekeittiö ei kuitenkaan vakiintunut, vaan venäjästä lainautunut samovaari on jäänyt suomeen lukuisten muiden vierassanojen tavoin osaksi kulttuurisanastoamme.
Suomen kirjakielen luojat ovat aikoinaan tehneet suunnattoman työn kehitellessään vastineita vierassanoille, joita pitkään sanottiin sivistyssanoiksi. Nykyäänkin pidetään tärkeänä, että vieraiden sanojen tilalle saadaan omakielisiä, vaikka meillä ei suhtaudutakaan esimerkiksi englannista tulviviin lainoihin yhtä kielteisesti kuin esimerkiksi Ranskassa.
Kääntäjät, toimittajat, mainostajat, eri alojen tutkijat ja muut asiantuntijat luovat joka päivä vieraskielisille sanoille vastineita sekä tietoisesti että huomaamattaan. Suomen kielen ammattilaiset tekevät myös jatkuvasti sanastonkehittelytyötä, mutta mitään apteekin hyllyyn rinnastettavaa varastoa, josta aina löytyisi oikea sana, ei esimerkiksi Kielitoimistossa ole. Tämä aiheuttaa usein pettymyksen soittajille, jotka hakevat ”virallista vastinetta” vastaan tulleelle vieraalle sanalle.
Vankasti kuitenkin elää käsitys, että kieli-ihmiset sorvailevat sanoja päätyökseen ja vaativat vierassanojen tilalle vaikka mahdottomiakin uudisluomuksia. Tämä uskomus on synnyttänyt myös eräänlaisen kansallisen vitsailulajin: Joku saattaa sanoa sohvaa ”Kielitoimiston suosituksen mukaan” joukkoistuimeksi tai toimittaja moittia Kielitoimistoa saamattomuudesta, kun se ei ole tehnyt mitään englanninkielisille alusvaatteiden nimille. Hänpä tarjoutuu auttamaan esittämällä push up -rintaliivien tilalle sanaa tyrkyttimet. Sanoilla on hauska leikkiäkin, mutta varsinkin erikoisalojen termien luominen on tarkkaa työtä, jota tekevät kyseisen alan asiantuntijat yhteistyössä kielentuntijoiden kanssa.
Lukemattomat tietoisestikin synnytetyt sanat ovat osa jokapäiväistä kieltämme, mutta kieli elää ja sanojen käyttökelpoisuuden koettelevat ne, jotka niitä tarvitsevat. Kun vaalien yhteydessä tuli käyttöön uudentyyppinen mielipidetiedustelumuoto, jonka nimi englanniksi on exit poll, Kielitoimiston neuvonnasta ehdotettiin sille vastineeksi sanaa äänestyspaikkakysely. Toimittajien omassa keskuudessa syntynyt sana ovensuukysely kuitenkin yleistyi niin nopeasti, että tämänvuotisten vaalien yhteydessä se varmaan tuntuu jo itsestään selvältä.
RIITTA ERONEN
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.5.1999.