Ryssittääkö ryssiminen Suomi-kuvan?

Kävin katsomassa amerikkalaista elokuvaa ”Patch Adams”. Siinä päähenkilö, ihmisarvoisemman potilaskohtelun puolesta taisteleva lääketieteen opiskelija, on vähällä joutua erotetuksi tiedekunnasta. Rehtori antaa kuitenkin armon käydä oikeudesta. ”Kunhan ette enää ryssi”, hän vaatii suomenkielisessä tekstissä.

Vähän ihmetyttää, mistä kääntäjä on keksinyt juuri ryssimisen arvokkaan rehtorin suuhun. Ja kuinka moni katsojista, ainakaan vanhemmasta väestä, on koskaan kuullutkaan sanaa asiayhteydestä sen ehkä pystyi ymmärtämään.

Ryssiä-verbiä on alkanut kuulua ja näkyä aivan viime vuosina lähinnä nuorten ja urheilun kielessä. Vaikka ilmaus on vahvasti arkityylinen, se on hivuttautumassa puheesta myös painettuun tekstiin, kuten seuraavat poiminnat lehdistä osoittavat: ”Taisin ryssiä c-kielen tentin.” ”Ryssin liikenteessä.” ”Mike ryssi ennätyskokeen.” ”Lakivaliokunta yksinkertaisesti ryssi kummankin lakipaketin käsittelyn perusteellisesti.” Kyseessä on siis uusi vastine arkityylisille ilmauksille mokata, munata, möhlätä, tyriä, töpätä jne.

Äskettäin oli Suomenmaassa uutinen, joka oli otsikoitu raflaavasti: ”Esa Härmälä pyytää anteeksi ryssittelyään.” Mitä MTK:n puheenjohtaja siis pyysi anteeksi? Jutun mukaan hän oli arvostellut metsäteollisuutemme tilaa näin: ”Metsäteollisuus ryssittää Suomen metsäkuvan.” Jutusta ei käynyt ilmi, mikä taho oli vaatinut Härmälältä julkista anteeksipyyntöä, mutta asiasta haastateltu Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtaja Seppo Sarlund oli löytävinään Härmälän puheesta ”venäläisten vähättelyä kosiskelevia muotoja 30-luvulta”.

Härmälän sananvalinta oli varsin omaperäinen, ja hän itsekin myönsi sen myöhemmin tyylittömäksi. Eiköhän suurempi ongelma, ainakin viestin perillemenon kannalta, kuitenkin ollut, kuinka moni ylipäätään ymmärsi, mitä Härmälä sanomallaan tarkoitti. Uutisesta kävi jotenkuten ilmi, että hän oli huolissaan lisääntyneen puuntuonnin Venäjältä tuotavan vaikutuksesta metsänhoidon heikkenemiseen, ja se taas vaikuttaa metsäteollisuutemme imagoon. Toki ryssittää on ryssä-sanan johdos, mutta mistään ”ryssittelystä”, siis ryssäksi nimittelystä, ei ollut kysymys, niin kuin otsikko (tarkoituksellisen?) harhauttavasti antoi ymmärtää.

On muistettava, ettei ryssä-sanaa ole aina pidetty sävyltään kielteisenä; suhtautuminen on vaihdellut eri aikoina. Kielteisyys oli huipussaan varmaankin heti sodan jälkeen, jolloin ryssän innokkaimmat vahtijat olisivat halunneet ”puhdistaa” ne jopa vanhasta kaunokirjallisuudestamme, Aleksis Kiven teoksia myöten.

Älähdyksen aiheuttaneessa Härmälän ryssittämisessä ja nuorten huolettomassa ryssimisessä voi nähdä vanhan ja uuden maailman kohtaavan. Ryssiä-verbiä on alettu käyttää aivan viime vuosina, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Uusi polvi ei piittaa vanhoista tabuista, tuskin niitä tietääkään eikä välttämättä edes osaa yhdistää ryssimistä ryssä-sanaan. Näin poliittisen tilanteen muuttuminen muovaa myös sanastoa.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.6.1999.