Rotu ja rasismi
Viimeaikaisen keskustelun suosikkisanoja on ollut rasismi. Sanan nykyisen suosion huomioon ottaen tuntuu yllättävältä, että se itse asiassa on suomessa varsin uusi lainasana. Se on lainattu vasta 1960-luvun loppupuolella; Kielitoimiston sanakokoelmissa ensimmäinen tieto on vuodelta 1969. Itse ilmiö oli toki Suomessakin tunnettu jo aiemmin. Nykysuomen sanakirja ei vielä tunne rasismia (kirjan sanasto on kerätty ennen 1950-lukua), mutta kylläkin sanan rotusyrjintä.
Rasismi-sanan merkitys on vanhastaan ollut kahtalainen. Esimerkiksi englanninkielisten sanakirjojen mukaan se tarkoittaa ensinnäkin oppia tai käsitystä siitä, että ihmisrotujen erot ovat synnynnäisiä ja että jotkin rodut ovat tällä perusteella muita parempia. Laajemmassa merkityksessä se tarkoittaa toista rotua kohtaan tunnettua väheksyntää tai vihaa (jonka usein aiheuttaa ensin mainittu käsitys).
Rasismi-sana viittaa siis nimenomaan
rotuun – sen taustalla on ranskan (ja englannin) sana race. Sanan merkitys näyttää kuitenkin alkaneen suomessa laajentua,
ja se on alettu mieltää kaikenlaisen syrjinnän ja jopa yleensä vain huonoina pidettävien
asioiden nimitykseksi: on alettu puhua esimerkiksi ikä- ja sukupuolirasismista.
Tällaisella rasismilla ei ole enää mitään tekemistä etnisen alkuperän kanssa,
ja vain väljästi tulkiten siitä on kyse sanassa kulttuurirasismi. Eräässä kirjoituksessa puhuttiin kielellisestä rasismista ja tarkoitettiin
lähinnä epäonnistuneita kielikuvia ja muotisanojen käyttöä.
’rotua’ merkitsevään sanaan, minkä vuoksi sen merkitys on opeteltava erikseen.
Sanan merkitys
on lisäksi melko abstrakti, ja siihen liittyy vahvoja tunteita. Rasismi on voimakas sana, lähes
kirosana. Niinpä tuntuu tehokkaammalta syyttää jotakuta ikärasismista kuin syrjinnästä
iän perusteella.
Jos voimakkaan ilmaisun tavoittelussa mennään liian pitkälle ja aletaan nimittää kaikkea ihmisten välisissä suhteissa ilmenevää ikävää rasismiksi, joudutaan ojasta allikkoon. Rasismi-sanan merkitys venyy niin laajaksi, ettei se lopulta merkitse enää mitään. Ehkä silloin palataan alkuun: syrjintä, sorto ja ennakkoluulo tuntuvatkin jälleen kuvaavilta ja iskeviltä sanoilta.
SARI MAAMIES
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 15.3.1996.