Romanit ja mustalaisleiri

Monista kansoista on yhä yleisemmin alettu käyttää niiden omaperäisiä nimityksiä. Esimerkiksi lappalaisten asemesta puhutaan nykyisin saamelaisista ja syrjäänien asemesta komeista. Kun kansan omanarvontunto on herännyt, sen edustajat ovat toivoneet tai jopa vaatineet, että on päästävä eroon myös vanhasta nimityksestä, joka monesti onkin alkuaan ollut haukkumanimi.

Ensimmäiset romanit saapuivat Suomeen 1500-luvun lopulla, ja ainakin jo 1600-luvulla heitä on nimitetty mustalaisiksi. Monet suomalaiset käyttävät tätä nimitystä edelleen, ja osa romaneistakin pitää sitä täysin kelvollisena. Joidenkin mielestä mustalainen on kuitenkin leimaava ja rasistinen nimitys, koska se perustuu ihonväriin.

Romania tarkoittava englanninkielinen nimitys gipsy perustuu kielitieteilijöiden mukaan egyptiläistä tarkoittavaan sanaan. Suomen murteissa on romaneista aikoinaan käytetty nimityksiä lätit tai lättiläiset ja tattarit, jotka varsinaisesti ovat eräitä muita kansoja tarkoittavia sanoja. Ei ole tarkkaan tiedetty, keitä romanit, nämä vieraannäköiset kulkijat ovat, ja toisaalta heille on lainsuojattomina ollut eduksikin tulla sekoitetuksi muihin.

Romani-nimitys perustuu romanikielen ihmistä, miestä tarkoittavaan sanaan rom, jonka juuret ulottuvat sanskritin kieleen asti. Aikaisemmin suomen kielessä käytettiin pitkävokaalista muotoa ”romaani”. Nykyisin suositetaan lyhytvokaalista muotoa, koska tämä sana perustuu romanikielen adjektiiviin romano (maskuliinimuoto), romani (feminiinimuoto), joka ääntyy lyhytvokaalisena.

Arkipuheessa romanin nimitysten kirjo ulottuu tummasta ja mannesta vitsikkyyttä tavoittelevaan raviratojen värivammaiseen. Haukkumasanan käyttö kertoo monesti vähintään yhtä paljon nimittelijästä kuin nimittelyn kohteesta. Sanaa mustalainen ei voi pitää sävyltään yksiselitteisesti joko vain kielteisenä tai vain asiallisena, neutraalina nimityksenä. Tätä sanaa niin kuin muitakin sanoja, esimerkiksi härmäläistä tai somalia, jotkut käyttävät kuitenkin nimenomaan nimittelytarkoituksessa.

Helsingin Sanomissa esiteltiin äskettäin Tuula Kopsa-Schönin väitöskirjaa romanien kulttuuri-identiteetistä. Toimittaja käytti artikkelissa taitavasti vaihdellen nimityksiä romani ja mustalainen – molempia täysin asiatyylisesti. Sellaiset vakiintuneet yhdyssanat kuin esimerkiksi mustalaismusiikki, mustalaisleiri, mustalaispriimas, mustalaisromanssi ja mustalaistanssi ovat nekin sävyltään neutraaleja tai jopa myönteisiä. Niihin liittyy etäisen ja menneen romantiikkaa. Vai voisiko kaihoa ja väristystä ilmaista sanalla ”romaniviulu” tai ”romanihurmaaja”?

Esimerkiksi nykyisessä lakitekstissä sanaa mustalainen ei kuitenkaan käytetä. Mitä virallisempi on tilanne ja mitä virallisempi yhteys, sitä yleisemmin käytetään ja sopii käyttää nimitystä romani.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.6.1996.