Reivataanko kurssia?

Purjehtimiseen liittyvä sanasto on suureksi osaksi vierasperäisiä erikoistermejä, joita maakrapu ei tarvitse eikä tunne. Eräät purjehdussanat, esimerkiksi luovia ja reivata, ovat kuitenkin yleistyneet ja saaneet käyttötapoja, jotka eivät liity vesillä liikkumiseen lainkaan.

Purjeveneellä ei aina pääse suoraviivaisesti paikasta toiseen. Vastatuuleen täytyy kryssiä tai kryssata eli luovia, jolloin edetään tekemällä käännöksiä vuoroin vasempaan ja oikeaan. Yleensä vain purjehtijat kryssivät, mutta luovia voivat myös muut, jotka kulkevat kierrellen ja väistellen tai yrittävät selviytyä vaikeuksista tai hankalista tilanteista.

Otsikon kysymykseen, reivataanko kurssia, vastaa purjehtija lyhyesti: Ei. Kurssia eli menosuuntaa ei reivata, vaan purjetta. Reivaaminen, joka on samaa perua kuin ruotsin reva, tarkoittaa purjeen pinta-alan pienentämistä, ja se tehdään silloin kun tuuli kiihtyy niin kovaksi, että purjevene alkaa kallistua liikaa. Tavanomaisessa yksimastoisessa veneessä reivataan peränpuoleista niin sanottua isoapurjetta eli isoa ja useimmiten vaihdetaan samalla etupurje pienempään. Jos siinä on rullareivi, on mahdollista reivata myös keulapuolen purjetta sen etureunaa rullaamalla.

Veneen kulkusuunta ei purjeen reivaamisesta muutu, mutta vene kulkee rauhallisemmin eikä sorru eli pyri liikkumaan kylki edellä.

Varsinkin suunnittelijoiden ja raportoijien kielessä reivata näyttää tulleen muotisanaksi. Kurssin lisäksi halutaan reivata esimerkiksi aikataulua, suunnitelmaa, ajattelutapaa, oikeustajua, politiikkaa, rakenteita, koululaitosta, matkailun strategiaa tai ”tiloja fysikaaliseen kuntoutukseen sopiviksi”. Tällainen reivata-sanan käyttö poikkeaa liiaksi sanan alkuperäisestä merkityksestä, purjeen pinta-alan pienentämisestä. Siksi näissä yhteyksissä olisi osuvampi teonsana muuttaa tai korjata.

Muuttamisesta on kysymys myös silloin, kun ”valtionosuusajattelu pitää reivata uuteen uskoon” tai täytyy ”reivata perusterveydenhoitoa oikealle kurssille”. Jos halutaan ”reivata kulttuuria parempaan suuntaan” tai on ”pakottavia tarpeita reivata kulutustapamme kestävämpään suuntaan”, olisi selvempää puhua kulttuurin tai kulutustavan kehittämisestä – jolla tosin saattaa silläkin olla omat muotisanan rasitteensa. Myös sanat saada ja saattaa olisivat käyttökelpoisia, kun pitäisi "reivata talouksia ojennukseen" tai ”reivata monta asiaa kuntoon”.

Lauseessa ”Perustettiin johtoryhmä ja alettiin reivata purjeita tavoitejohtamiseen vievälle väylälle” ajatusta voisi selkeyttää esimerkiksi sanoilla ”lähdettiin pyrkimään”.

Myöskään ilmaus ”1990-luvun laman keskellä kuntaa piti reivata läpi laman karikoiden” ei ole kovin onnistunut. Tähän yhteyteen sopisi ohjata tai meritermi luotsata.

LEENA SARVAS

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.10.2004.