Pyyntiä vai metsästystä?

Mikä erottaa pyynnin metsästyksestä? Useimmiten ei mikään. On jäniksenpyynti ja jäniksenmetsästys, pyyntilupa ja metsästyslupa, pyyntiaika ja metsästysaika.

Pyynti on johdos pyydystämistä merkitsevästä sanasta pyytää. Sanan pyytää taas on arveltu olevan johdos sanasta pyy. Pyytäminen olisi alkuaan tarkoittanut pelkästään pyiden pyytämistä. Sanan nykykäyttö osoittaa melkoista merkityksen laajentumista. Vain yhden eläinlajin saalistamista tarkoittaneesta sanasta on tullut kaikki eläinlajit kattava. Siihen, että sana on tullut merkitsemään myös anelemista (”Pyytää ruokaa”), on ollut osaltaan vaikuttamassa äänteellisesti läheinen ruotsin sana bjuda, joka tarkoittaa tarjoamista, pyytämistä, kutsumista.

Vaikka pyytää ja metsästää paljolti ovat synonyymisia keskenään, edelliseen liitetään kuitenkin selvemmin pyydyksen, jälkimmäiseen aseen avulla tapahtuva saalistaminen. Tämä selittäisi sen, että kaloja pelkästään pyydetään. Ei edes kalojen tuulastamista, jossa pyyntivälineenä on lyöntiase – ahrain – nimitetä metsästämiseksi.

Valas ja hylje elävät vedessä, mutta ne eivät kuitenkaan ole kaloja vaan nisäkkäitä. Niitä saalistetaan aseen avulla, edellistä harppuunalla, jälkimmäistä kiväärillä. Saalistamista kuvaavan verbin pitäisi kaiketi olla metsästää. Niin ei kuitenkaan ole. Valasta pyydetään aina, useimmiten myös hyljettä.

Pari vuotta sitten tässä lehdessä oli artikkeli Huippuvuorilla erakkona elävästä Eero Lindbergistä. Kerrottiin, miten hän talvella saalistaa napakettuja. Uutinen jatkui: ”Keväällä ja kesällä on vuorossa hylkeenmetsästys. Hylkeestä saa hyvät pihvit. Pyydyksiin jäävä norppa on oivallista koiranruokaa.”

Terminä hylkeenmetsästys on hylkeenpyyntiä harvinaisempi. Metsästys-sanan karttelu tässä tapauksessa saattaa johtua siitä, että sana tuo mieleen metsän, joka mereltä puuttuu. Silti metsästyksen yhteys metsään on käynyt jo kovin heikoksi. Metsästys ei välttämättä ole metsässä tapahtuvaa saalistusta. Puhutaanhan sorsanmetsästyksestäkin, vaikka sorsia ammutaan yleensä rannoilla ja vesien äärellä.

Miksi hylkeenmetsästys on mahdollista mutta valaanmetsästys kuitenkaan ei ole? Ehkä siksi, että hylje ei oleile pelkästään vedessä vaan voi nousta myös luodolle tai jäälle päivää paistattelemaan. Talvella, jolloin hylkeitä ammutaan, olot ovat kuin kovalla maalla. On jäinen lakeus ja siellä ahtojäitä kuin kivilohkareita. On suksenmuotoinen ajopuu, jolla hylkimies äänettömästi liukuu kohti saalistaan. Vain lumiset puut puuttuvat.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.8.2002.