Puuttomia puistoja
Yksi kauneimmista uudehkoista sanoista on mielestäni tuulipuisto. Kovin helposti tämä sointuva yhdyssana ei kuitenkaan avaudu, ainakaan osiensa perusteella. Ulkomailla pitkään asunut tuttavani kertoi ihmetelleensä sanaa, kunnes näki kuvan. Siinä valkokylkiset – koivut? – ei, vaan tuulivoimalat, nuo uuden ajan tuulimyllyt, kohosivat ylväinä korkeuksiin taustanaan sininen meri.
Tuttavallani voi olla ymmärtämisvaikeuksia eräiden muidenkin puistojen kanssa, joita on 1980-luvun lopulta lähtien noussut Suomeen – ja suomen kieleen. Monien korkeakoulujen liepeille on kohonnut tiedepuistoja, joiden komeissa rakennuksissa toimii toisiinsa yhteydessä olevia huipputekniikan, etenkin bio- ja tietotekniikan, ja monenlaisen tuotesuunnittelun yrityksiä. Näitä toinen toistaan komeampia rakennuskomplekseja saatetaan nimittää myös yrityspuistoiksi, joskin yrityspuisto voi yhtä hyvin olla vaikkapa pienteollisuusalue.
Puisto on johdos puu-sanasta. Sen tähden ymmärrämme puistolla ensisijaisesti aluetta, jossa on puita, siis virkistys- tai luonnonsuojelualuetta. Tuulipuistossa sen paremmin kuin tiede- tai yrityspuistossa ei näy yleensä puun puuta. Ei niitä juuri ole monissa muissakaan nykyajan puistoissa, kuten vesipuistoissa tai perhematkailijoille tarkoitetuissa teemapuistoissa tai seikkailupuistoissa, joita on suunniteltu vaikkapa muumikirjojen tai muiden satu- ja seikkailukirjojen aiheiden pohjalta. Tosin ei nykyisissä lasten leikkipuistoissakaan puuta näy juuri muussa kuin ehkä aluetta ympäröivässä aidassa.
Miksi näitä uudentyyppisiä puuttomia puistoja sitten kutsutaan puistoiksi? Taas kerran on uumoiltava muiden kielten vaikutusta. Sana park merkitsee ’laajan, hoidetun viheralueen’ lisäksi ainakin englannissa, saksassa ja ranskassa ’varastoaluetta tai (armeijan) kokoamispaikkaa’; merkitys juontaa keskiajan latinan sanasta parricus ’suljettu tila, aitaus’. Meillä tämä park-sanan merkitys näkyy selvimmin autojen pysäköintialuetta tarkoittavassa lainasanassa parkki(alue), jota ei sentään – luoja paratkoon – ryhdytty aikoinaan kääntämään ”autopuistoksi”.
Monet muut oudot puistot on käännetty suoraan englannista: esimerkiksi tiedepuisto ja yrityspuisto sanoista science park ja business park. Koska suomen puisto-sanalla ei ole ’kokoamispaikan’ merkitystä, kyseessä on selvä käännösvirhe. Siihen on kiinnitetty huomiota jo sanojen syntyaikaan1990-luvulla, ja ainakin tiedepuiston tilalle on ehdotettu sanaa teknologiakylä tai -keskus. Jonkin verran niitä näkyykin.
Puisto-nimitystä tapaa yhä yllättävämmissä yhteyksissä. Virroilla on käynnissä kärhämä nimityksestä kierrätyspuisto (engl. recycling park). Hanketta pystyttiin edistämään pitkälle tämän nimityksen turvin, ennen kuin kuntalaiset tajusivat, mistä on kysymys: jätteen kokoamis-, käsittely- ja kierrätyskeskus. Näin hämäävä saattaa siis olla myönteisiä mielikuvia herättävän puisto-sanan vaikutus. Panee epäilemään, että puisto on kenties joissain muissakin yhteyksissä tarkoituksellinen käännösvirhe.
TARU KOLEHMAINEN