Pitäisikö katuja katua?

Kaupunkien liikenneväylien yleisnimi on katu: kadunnimien jälkiosat eli perusosat kuitenkin vaihtelevat mm. väylän luonteen ja sijainnin mukaan. Helsingissä käytössä ovat tavallisten kadun ja tien lisäksi myös mm. kuja (esim. Käenkuja), polku (Munkinpolku), ranta (Pohjoisranta), mäki (Lauttasaarenmäki) ja töyry (Rantatöyry). Nämä harvinaisemmat perusosat kertovat jo paljon kadun luonteesta, mutta sattumanvaraista ei ole sekään, onko nimi katu- vai tie-loppuinen.

Kuten helsinkiläiset jo arkikokemuksensa perusteella voivat huomata, katu on kahdesta yleisimmistä perusosasta selvästi urbaanimpi: katu-loppuisia ovat ensisijaisesti kantakaupungin umpikorttelisten kaupunginosien kadunnimet, tie-perusosa taas on ominainen ennen kaikkea esikaupungeille, joissa rakentaminen on eri tavoin väljempää. Jo Helsingin kantakaupungin puutarhakaupunkimaisissa osissa, sellaisissa kuin Meilahdessa tai Eirassa, kadunnimet ovat tie-loppuisia (Pihlajatie, Ehrensvärdintie). — Oman ryhmänsä muodostavat sellaiset kuin Hämeentie ja Mannerheimintie: niissä tie-loppu viittaa ennemmin kadun valtaväylänomaisuuteen.

Kantakaupungin ulkopuolella katu on ollut nimissä harvinainen; se on kuitenkin ollut käytössä silloin, kun alue on hyvin kaupunkimaisesti rakennettu: tällaisia alueita ovat Herttoniemen teollisuusalue (Mekaanikonkatu) ja ruutukaava-alueen tapaan suunniteltu Itäkeskus (Kauppakartanonkatu).

Tähän varsin selvään työnjakoon tottunut yllättyy tutkiessaan uusien kaavoitettujen alueiden nimistöä. Esimerkiksi Vuosaareen rakennettavalle Ramsinrannan pientaloalueelle on suunniteltu sellaisia aiheeltaan kyllä onnistuneita nimiä kuin Saarenmaankatu ja Hiidenmaankatu. Miksi perusosaksi ei ole kelvannut alueen luonteeseen sopiva tie? Näyttää siis siltä, että uusilla alueilla katujen ja teiden eronteko nimistössä on hämärtymässä, eivätkä uudet nimet enää annakaan vihjettä nimetyn kadun ja sen ympäristön luonteesta.

Kadunnimen alkuosa eli määriteosa voi myös olla pulmallinen. Merkkihenkilöiden mukaan katuja on nimetty kahdella lailla: nimeen sisältyy joko pelkkä sukunimi (Paasikivenkatu) tai sekä suku- että etunimi (Kyösti Kallion tie). Etunimen ottaminen mukaan nimeen on joskus aiheellista: pelkkä Kalliontie ei kyllin selvästi liittäisi nimeä entiseen presidenttiimme. Toisaalta nimet, jotka sisältävät sekä merkkihenkilön etu- että sukunimen, ovat oikeinkirjoituksen kannalta monelle vaikeita. Usein näkee kirjoitusasua ”Kyösti Kalliontie”, vaikka nimen rakenne tietenkään ei ole ”Kyösti + Kalliontie” vaan Kyösti Kallion + tie. Tästä syystä vaikkapa nimi Urho Kekkosen katu ei ole aivan onnistunut. Koska UKK on kiistatta ollut Suomen ja maailman tunnetuin Kekkonen, olisi pelkkä Kekkosenkatu lyhempänä ja oikeinkirjoitukseltaan helpompana riittänyt.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 14.5.2002.