Neulon ja ompelen

”Yks nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn’ ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin”, lauletaan tutussa iskelmässä Rosvo-Roope. Laulun sanoittaja on valinnut sävelmän poljentoon sopivan sanan ommella. Itä-Suomesta kotoisin oleva ei sanaa vieroksu, mutta laajalti Länsi-Suomessa on vanhastaan neulottu nappi kiinni vaatekappaleeseen. Onhan työvälineenä neula ja sen käyttäminen neulomista samaan tapaan kuin seulan käyttäminen on seulomista.

Suomen kirjakieli, joka vanhastaan perustui länsimurteisiin, sai varsinkin 1800-luvulla aineksia itämurteista. Itämurteiden kanta pääsi vallalle myös puheena olevassa tapauksessa: neulan tai ompelukoneen käyttö on ompelemista, ei neulomista. Keskeneräinen ompelutyö on ompelus ja ompelemisen jälki ommel, vaikkapa koristeommel.

Idässäkin neulominen on tunnettu, mutta siellä sanalla on ollut vanhastaan toinen merkitys: puikoilla neulotaan villa- tai muusta langasta sukkia, lapasia, villapaitoja jne. Tämä työ on lännessä yleensä (vartailla tai puikoilla) kutomista. Lisäksi kutominen on ollut kangaspuiden käyttämistä. Tällaista kutomista on harrastettu koko maassa.

Käsityöalan sanaston vakiinnuttamisen tarve syntyi 1800-luvun lopussa, jolloin ryhdyttiin järjestämään kouluihin käsityön opetusta. Niinpä jo vuonna 1883 senaatin asettaman käsityön opetusta suunnittelevan komitean mietinnön suomennoksessa esitetään sanojen nykyinen työnjako, joka erottelee eri työtekniikat: kankaita kudotaan, sukkia neulotaan ja vaatteita ommellaan neulalla tai koneella. Tämä kanta vakiintui ammattikieleen hiljalleen 1900-luvun alkupuolella.

Vakiintuminen on vaikuttanut johdoksiinkin. Sanalla neule on ollut etenkin länsimurteissa useita nykyään harvinaisia tai unohtuneita merkityksiä. Se on tarkoittanut pellavan parhaista osista tehtyä kaksisäistä rihmaa eli ompelulankaa, vaatekappaleeksi aiottua räätälille tai ompelijalle vietyä kangasta sekä neulan käytön tulosta eli ommelta tai saumaa. Nykyään yleiskielen neule-sana tarkoittaa joustavaa silmukkarakenteista kangasta, tekeillä olevaa neuletyötä tai tällä tekniikalla valmistettua vaatekappaletta, varsinkin puseroa.

Mistä sitten johtuu, että itäsuomalaiset neulovat esimerkiksi lapasia, vaikka käyttävät puikkoja? Selitys on varmaankin neulakintaissa. Niitä on tehty – neulottu – vanhalla, Itä-Suomessa viime vuosikymmeniin säilyneellä tekniikalla villalangasta erityistä neulaa käyttäen. Lännestä tuli uusi työtapa, ja neule valmistui puikoilla nopeammin. Vanha teonsana neuloa säilyi, koska tulokset olivat samantapaisia, lapasia tai vanttuita.

LEENA SARVAS

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.6.2003.