Miten Rooma otetaan haltuun?

Eräässä Roomaa esittelevässä lehtijutussa kerrottiin, että ”kaupunki on helppo ottaa haltuun kävellen”. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tilanne ”Hannibal ad portas” vuonna 211 eKr., niin kuin Rooman haltuun ottamisesta voisi tulla mieleen; teksti oli tarkoitettu nykymatkailijoille.

Ottaa haltuun on niitä ilmauksia, joita on viime aikoina alkanut näkyä uudessa merkityksessä. Se on usein kuitenkin sen verran lähellä vanhaa merkitystä, että niiden välille syntyy jännittävä ristiveto. Lause ”Vihollinen otti kaupungin haltuunsa” ymmärrettäneen yleisesti niin, että vihollinen otti kaupungin omistukseensa, hallintaansa tai että se ainakin joutui vihollisen valvontaan. Tämä perinteinen haltuun ottaminen on siis hyvin konkreettista.

Mainitussa lehtitekstissä haltuunotto on henkisempää laatua kuin Hannibalin ja kumppanien toiminta aikoinaan. Siinä tarkoitetaan, että kävellen kaupunki on helppo oppia hahmottamaan ja tulee tutuksi. Muutkin vastaan tulleet esimerkit haltuun ottamisen uudesta käytöstä ovat sävyltään samantyyppisiä, kyse on aina jonkin omaksumisesta, ei omaksi saamisesta. Siksi näissä haltuun-ilmauksissa ei myöskään näy omistusliitettä (haltuunsa jne.). Haltuun otettavat asiat ovat abstrakteja; ne liittyvät yleensä taitoon, tietoon tai kykyyn:

”Esimiesrooli on uskallettava ottaa haltuun rohkeasti.” ”Huippu-urheilussa kaikki tulokseen vaikuttavat asiat yritetään analysoida ja ottaa haltuun.” ”Laatu voidaan ottaa haltuun tieteen keinoin.” ”Valokuvalla voi ottaa haltuun lähes minkä tahansa muun taiteenlajin.”

Ravintolan uusi keittiömestari kertoo: ”Yritän nyt aluksi ottaa haltuun, miten kaikki toimii.” Kuoron tavoitteena on ”ottaa haltuun poikakuoroille keskiajalta asti sävelletty upea ohjelmisto”. Näissä esimerkeissä haltuunotto on opettelemalla omaksumista, suurin piirtein samaa kuin arkikielen ilmaus ”ottaa homma haltuun”.

Seuraavassa on häivähdys haltuunoton perinteisen merkityksen uhkaavasta varjosta: ”Yhdessä voidaan ottaa haltuun myös lukiolaisten perheet esim. vierailemalla lukioiden vanhempainilloissa.” Mistään perheiden valtauksesta ei ole kysymys.

Haltuunottoa seuraa, että jokin on hallussa. Kun paikanhakijalla on ”neljä kieltä hallussa”, hän ilmoittaa hallitsevansa hyvin neljää kieltä. Ja kun jollakulla on ”pallo hallussa” (vrt. ”pallo hukassa”), hänellä on asiat hallinnassa.

Hallussa olemisen ilmausten kuvallinen käyttö näyttää olevan vanhempaa kuin haltuun ottamisen. Sanoilla hallussa ja haltuun (haltu?) lienee yhteisiä kielellisiä juuria verbin hallita kanssa, jonka merkitys jakautuu hyvin selvästi konkreettiseen ja kuvalliseen käyttöön: hallita kansaa, hallita uusin tekniikka.

Ai, olipa unohtua yksi uudehko haltuunoton muoto, ”toimeentulon haltuunotto”, jota viime vuosina muotoutuneen, epätyypillisissä työsuhteissa olevien yhteiskuntaryhmän, prekariaatin, marginaalisiipi harrastaa mielestään oikeutetusti. Kyseisen toiminnan nimitykselle on olemassa selvempikin sana: varastaminen.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.8.2005.