Miten ihminen menehtyy?

Nimimerkki ”kielen kehityksestä huolestunut” on kiinnittänyt huomiota menehtyä-verbiin. Hänen mielestään sitä ei pitäisi ”muotisananomaisesti” käyttää kuolemisen yleisilmauksena eikä myöskään äkkikuolemasta. Mitä menehtyminen oikeastaan on?

Menehtyä perustuu verbiin mennä. Myös se tarkoittaa kuolemista: ”Enoni meni talvisodassa.” Samaa alkuperää ja merkitykseltään läheinen on menettää-verbikin: ”Menetin enoni talvisodassa.”

Usein sanotaan, että joku menehtyi pitkällisen sairauden murtamana, menehtyi verenvuotoon tai menehtyi tulipalossa häkään. Ihminen tai eläin voi menehtyä myös nälkään tai janoon, kuumuuteen tai kylmyyteen. Kasvi voi menehtyä kuivuuteen eli kuihtua, lakastua, näivettyä.

Kun ihminen menehtyy suruun, huoliin tai töiden paljouteen, hän ei välttämättä kuole, vaan nääntyy, uupuu perin pohjin. Myös nauruun voi menehtyä eli läkähtyä, pakahtua, melkein tukehtua. Usein sanotaankin, että joku ”on aivan menehtyä suruunsa” tai ”nauraa menehtyäkseen”.

Itä-Suomessa ja paikoin Pohjanmaallakin sanotaan, että hillittömästi itkevä lapsi ”menehtyy” tai ”on menehtyä”. Tällöin lapsi kouristelee, hänen hengityksensä salpautuu ja hän on tukehtumaisillaan. Lääketieteessä käytetään nimitystä affektikouristus tai affektikohtaus. Myös tajuttomaksi menemistä sanotaan murteissa menehtymiseksi (Etelä-Pohjanmaalla menettymiseksi).

Monissa länsimurteissa myös kalja, kahvi, liha, leipä tai vilja voi menehtyä. Tällöin ruoka tai juoma pilaantuu, väljähtyy, mädäntyy, hapantuu käyttökelvottomaksi tai ummehtuu.

Kansankielessä ja yleiskielessäkin menehtyä-verbiin on siis vanhastaan usein liittynyt vähitellen tapahtumisen piirre. Siksi monista tuntuu oudolta lukea lehdestä, että joku ”menehtyi heti törmäyksessä” tai ”menehtyi oman käden kautta”. Vähän kummastuttaa myös lehtitieto, että tunnettu näyttelijä on ”menehtynyt”, kun hän on 92-vuotiaana kuollut luonnollisesti, ilman dramatiikkaa.

Kun kuolema on tapahtunut vastikään, sekä lähiomaiset että heille osanottonsa esittävät ja heidän kanssaan keskustelevat usein välttävät kuolla-verbiä. Puhutaan kiertäen, kuvailmauksia käyttäen esimerkiksi ikiuneen nukkumisesta, taivaan kotiin muuttamisesta tai poismenosta.

Myös uutisteksteissä kuolemisesta kerrotaan tuoreeltaan, ja ehkä siksi toimittajat monesti pyrkivät etsimään muita sanoja. Etenkin onnettomuus- ja rikosuutisissa yleisiä ilmauksia ovat neutraalin sävyiset saada surmansa ja menettää henkensä. Verbistä menehtyä on ajan mittaan kehittynyt näiden kaltainen melko sävytön yleisverbi. Sitä käytetään usein, kun kerrotaan väkivaltaisesta kuolemasta, esimerkiksi liikenne- tai muiden onnettomuuksien, luonnonkatastrofien tai mellakoiden uhreista.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.3.2000.