Millainen tulee marjakesästä?
Entisajan sääprofeettojen mukaan juhannusta edeltävä kylmä pikkukesä tietää, että juhannuksen jälkeinen isokesä on lämmin. Suomalaista kesää eli suvea on kuvattu ja kuvataan monilla muillakin yhdyssanoilla.
Jos on sateetonta tai vähäsateista ja aurinkoista, on poutakesä tai paistekesä. Joinakin vuosina on sadekesä eli vesikesä. Sopiva sademäärä saa kasvit rehottamaan, kuivuus puolestaan kituuttamaan. Kansa on leikillisesti sanonut ikäisekseen suurikokoisesta lapsesta, että tämä on niin kuin vesikesän varsa, ja lyhytkasvuinen puolestaan on poutakesän kasvuja. Eteläpohjalaista huumoria on se, että suoraa, matalaa nenää, jonka pää on alaspäin, sanotaan sadekesän nenäksi.
”Ei oo satant viitee veskessää”, on Viipurissa leikillisesti sanottu. Ilmaus ei viiteen vesikesään tarkoittaa samaa kuin ’ei pitkään aikaan’. Paikoin sanotaan esimerkiksi ei kymmeneen poutakesään, ei seitsemään herakesään tai ei viiteen häränkesään.
Tulevan kesän merkkejä nähdään jo talvella. Jos hangen pinta on harmaa, on tiedossa ukkoskesä. Jos taas maaliskuu syntyy pohjatuulella, tulee hallakesä eli pakkassuvi.
Myös karjantuotteiden kannalta on varhaisella ukkosella ollut merkitystä. Uskottiin, että jos ukkonen käy ennen vappua, tulee huono lypsykesä ja sitä myöten huono maitokesä tai voikesä.
Talven ja kevään säistä on päätelty myös satonäkymiä. Jos aurinko pääsiäisaamuna nousee kirkkaana, tulee uskomuksen mukaan hyvä jyväkesä eli viljakesä. Tämän vuoden toukokuun kylmät säät ovat huolestuttaneet sekä viljelijöitä että kuluttajia: millainen mahtaa tulla marjakesästä?
1940-luvun alussa Suomessa koettiin neljä sotakesää. Aikoinaan sotakesäksi sanottiin Suomen sodan kesää 1808, jolloin Ruotsin ja Venäjän joukot taistelivat monissa Pohjanmaan pitäjissä. Jotkut esivanhempamme nimittivät tuota aikaa myös ryssäkesäksi ja vihakesäksi.
Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla muistettiin pitkään engelsmanninkesää. Nimitys johtuu siitä, että Krimin sodan aikana touko- ja kesäkuun vaihteessa 1854 englantilaiset polttivat Oulun ja Raahen satamissa laivoja ja tervavarastoja.
Ei kesiä kuitenkaan
pelkästään sotaisesta historiasta muisteta. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I
teki lähes kuukauden mittaisen kiertomatkan Suomessa ja kävi mm. Kuopiossa,
Iisalmessa, Kajaanissa ja Oulussa. Hänen reittinsä varret oli kohennettu ja
koristeltu. Sattui myös kauniit säät, ja viljapellot lainehtivat. Uskolliset
alamaiset muistelivat kauan ja kaihoisasti keisarikesää.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 27.7.2008.