Me mongertajat

Nuori televisiojuontaja on ryhtynyt kouluttamaan muita alalle havittelijoita. Hän kertoo, että ”jostain Rovaniemeltä tulee tyttöjä mongertaen hassulla tavalla”. Taitaa olla kouluttajalla itselläänkin vielä oppimista.

Miksi jotkut murteet ärsyttävät tai huvittavat? Savolaisten sanotaan viäntävän. Rumana piirteenä savon murteessa pidetään siis pitkien vokaalien diftongiutumista (pää > piä tai peä; maa > mua tai moa). Tuntemattomassa sotilaassa Hietanen ”säkättää lyhyttä murrettaan”. Turun seudun murteessa herättää ulkopuolisen huomiota terävä rytmi, joka johtuu painollisuuden ja painottomuuden eron korostumisesta. Lyhyyden vaikutelma syntyy muun muassa loppu- ja sisäheitosta (paplast = pappilasta), pitkien vokaalien lyhenemisestä (seippä = seipäät) sekä vokaalien puolipituudesta (kalà = kala tai kalaa).

Sana murre johtuu verbistä murtaa. Omaa puheenpartta pidetään siis ehjänä ja turmeltumattomana. Vieraan puhe taas kuulostaa kummalliselta, hän murtaa kieltä.

Kankeasti, virheellisesti, epäselvästi esimerkiksi englantia tai saksaa puhuva mongertaa, solkkaa tai tolkkaa. Suomeakin voi tietysti solkata tai mongertaa, mutta silloin puhujan äidinkieli ei yleensä ole suomi.

Historiallisista ja maantieteellisistä syistä suomalaisille on syntynyt kielellisiä törmäyksiä etenkin ruotsalaisten ja venäläisten kanssa. Venäläisen puhetta kuunteleva ummikko saattaa kuvata sitä esimerkiksi verbeillä molottaa, molittaa, molista, polittaa, polottaa, tolskata.

Itäsuomalainen sana posmittaa, jolla myös kuvataan venäjän puhumista, on lainattukin venäjästä. Se on todennäköisesti peräisin rukoukseen liittyvästä ilmauksesta Boze moi (= Jumalani, hyvä Jumala). Laajalti murteissa tuttu pomiloiminen on samaten lainaa venäjänkielisestä rukouksesta, ilmauksesta Gospodi pomilui (= Herra armahda). Pomiloida-verbille on suomen murteissa kehittynyt monia muitakin kuin venäjän puhumisen merkitys. Se tarkoittaa rukousten lukemista (varsinkin venäläisestä papista tai yleensä ortodoksista puhuttaessa), loitsujen lukemista, siunailua, sadattelua, mumisemista.

Mongerrukseksi ja solkkaamiseksi kuulee vieraan kielen puhumista sanottavan joskus silloinkin, kun kieli on selvää ja virheetöntä. Kuulija vain ei satu ymmärtämään. Säilyttääkseen kasvonsa hän kieltää vieraan kielen arvon: leimaa kuulemansa epäselväksi mongerrukseksi.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 1.7.1997.