Maistuuko jäätelö?

Kesäinen ja nykyisin talvinenkin herkku jäätelö ei ole uusi keksintö. Tietosanakirja kertoo, että makeutettujen hedelmämehujen jäädyttäminen opittiin Italiassa jo renessanssin aikana, siis 1400-luvulla. Nykyisen tyyppinen jäätelö on tunnettu 1700-luvulta.

Suomen kielen sana jäätelö on tiettävästi Elias Lönnrotin ehdotus vuodelta 1874. Sen kantana on pidetty verbiä jäädellä, joka tarkoittaa vähitellen jäätymistä tai jäädyttämistä. Samalla tavoin on voitu muodostaa hyytelö verbistä hyydellä, joka puolestaan on samaa sanaperhettä kuin hyytää ja hyinen. Nämä verbit ovat kuitenkin harvinaisia, ja sanojen muodostus voidaan ehkä selittää toisinkin. Kolmas samantyyppinen sana on uusmaalaisen ruokalajin nimitys kuutelo, johon sisältyy vanha rasvan nimitys kuu.

Viron kielessä jäätelö on jäätis, joka on muodostettu jäädyttämistä merkitsevästä verbistä jäätada. Ruotsin glass puolestaan juontuu ranskan sanasta glace ja tämä edelleen latinan jäätä tarkoittavasta sanasta glacies. Saksan Eis merkitsee sekä jäätä että jäätelöä, samoin englannin ice. Englannissa on myös pitempi nimitys, icecream eli sananmukaisesti ”jääkerma”.

Myös venäjässä jäätelön nimitys marózenoje on muodostettu jäädyttämistä tarkoittavasta verbistä. Jotkut muistelevat, miten venäläiset jäätelökauppiaat vuosisadan alun Helsingissä tai Viipurissa markkinoivat herkkuaan huutaen: ”Harossii marossii.” Niinpä suomalaisetkin nimittivät jäätelöä venäläisittäin marossiksi tai marossiinaksi.

Nykyisiin jälkiruokiin kuuluu mehusta ja valkuaisvaahdosta tai maidosta valmistettu jäätelö, hienommin sorbetti (lakitestissä serbetti), jonka suomalaisena nimityksenä on käytetty sanaa mehujäätelö. Vuoassa jäädytettävä jäätelömäinen jälkiruoka parfait eli parfee puolestaan on suomeksi jäädykettä. Soft ice -sanan vastineeksi otettiin 1970-luvun lainsäädännössä sana pehmeäjäätelö. Suomen kielen lautakunta oli kyllä aiemmin suosittanut professori Aimo Turusen keksimää kaunista samettijäätelöä, mutta se ei yleistynyt. Nykyinen yleiskielen nimitys on pehmojäätelö, mutta tavallisemmin käytetään lyhyttä ja ytimekästä pehmistä.

Jäätelön ystävällä on ylenpalttisesti valinnan varaa. Monesti ulkomaiset uutuustuotteet tuovat suomen kieleen myös vierasperäisiä sanoja. Mitään ”aissia” ei kuitenkaan ole tarjottu, vaan jäätelö-nimitys on säilynyt, ja siitä on on muodostettu pari slangijohdosta: jäde ja jätski. Näistä jätski on jo melkein yleiskieltä.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.6.1996.