Maidoke on kuin rahake

Helsingin Sanomien järjestämässä sanakilpailussa etsittiin vastikään nimitystä kahviautomaattien ”maidolle”. Aine ei täytä EU:n maidolle asettamia normeja, eikä sitä siitä syystä saisi kutsua maidoksi. Kilpailun voitti lopulta sana maidoke, jota elintarvikevalvonnasta vastaavat viranomaiset eivät ensin hyväksyneet. He katsoivat sanan viittaavan liiaksi maitoon.

Maidoke on kyllä kantasanan maito johdos, mutta se ei tarkoita, että merkitys olisi sama. Johdin tuo usein sanan merkitykseen jotakin kantasanan merkityksestä poikkeavaa.

Ke-johtimisia sanoja on monenlaisia. On esimerkiksi sellaisia adjektiivi- ja verbipohjaisia sanoja kuin kovike, vahvike, sytyke ja kuuloke. Tältä pohjalta on syntynyt viime vuosina uudissanojakin, kuten haitake ja turhake. Johdostyyppiä on myös erikoisalojen termeissä: on maastotermejä (niemeke, silmäke), ruoka-alan termejä (jäädyke, mureke), käsityötermejä (reunake, kaarroke) ja kasvitieteen termejä (ohdake, pillike). Joidenkin sanojen suhde kantasanaan on etäisempi (otsake, välike), ja joskus kantasanaa ei voi selvästi edes osoittaa (tädyke, veruke).

Substantiivikantaiset ke-johdokset ilmaisevat usein kantasanan tarkoitteen kaltaista, mutta siitä jollakin olennaisella tavalla poikkeavaa esinettä tai asiaa. Esimerkiksi saareke on saarimainen, mutta se ei ole saari. On kyllä sellaisiakin sanoja, joiden merkitys menee lähelle kantasanaa, ja juuri ne ovat ehkä olleet maidoke-sanaa vastustavien mielessä: lahdeke on pieni lahti, niemeke on (pieni) niemi ja hapoke on tietynlainen happo.

Usein ero kantasanan merkitykseen on selvempi. Maidokkeen rinnakkaistapaukseksi sopii hyvin esimerkiksi rahake: sitä käytetään automaateissa ja mittareissa rahan sijasta, ja se on kolikkomainen, mutta se ei ole raha.

Uusissa sanoissa olennaista on se, mikä merkitys niille annetaan ja minkä mielikuvan ne kielenkäyttäjissä herättävät. Maidokkeen merkitys on sanaa ehdottaneiden suuresta määrästä päätellen selvä: maidokkeen ymmärretään tarkoittavan maidon korviketta, jotakin, joka on ”ei-maitoa”. Ke-johtimella onkin vahva korvikkeeseen viittaava tehtävä, kuten sanassa vaimoke. Sama vivahde on sellaisessakin sanassa kuin seinäke.

Korvikkeeksi johdos on mielletty 1950-luvullakin, kun on ehdotettu sanaa äidike ”äidin korvikkeeksi” eli sairaan lapsen päivähoitajan nimitykseksi. Samoihin aikoihin on ehdotettu myös sanaa maidoke kuoritun maidon nimitykseksi. Se ei kuitenkaan tullut käyttöön – olisiko syynä ollut juuri se, että se on tuonut liiaksi mieleen korvikkeen, ”ei-maidon”?

EIJA-RIITTA GRÖNROS

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 10.8.2008.