Lemmikki on kohta pet

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen (20.5.05) Henk.koht.-palstalle oli koottu mielipiteitä lemmikeistä. Jutun sisältö tiivistettiin näin: ”Lemmikinvihaajien mielestä eläimillä on aivan liikaa valtaa.” Tämän mielipiteen ilmaisijoille lemmikki on yhtä kuin äidin ylensyöttämä koira – monelle koiranomistajalle taas paras ystävä ja rakas perheenjäsen.

Ihminen on pitänyt eläimiä lemmikkeinään vuosituhansia. Mutta vasta meidän aikanamme entisestä hyötyeläimestäkin on saattanut tulla lemmikki. Sellaiseksi on usein määritelty eläin, joka asuu ihmisen kanssa ja jolle annetaan yksilöllinen nimi: karjalankarhukoira Musti, Kille-kissa tai Pekka-kukko. Myös marsut, papukaijat, käärmeet ja monet muut eläimet voivat olla ihmisen lemmikkejä. Vanhastaan Lemmikki on ollut yleinen lehmännimi.

Lemmikki-sana liittyy myös ihmisiin, asioihin ja kasveihin. Urheilusankari, suosikkilaulaja tai missi määritellään lehdissä ”koko kansan lemmikiksi”. Voidaan puhua kolmen tenorin lemmikkikapellimestarista Mehtasta tai poliitikkojen lemmikkiaiheesta työllisyydestä, vaikka tavallisempaa onkin puhua lempikapellimestarista ja lempiaiheesta. Kevätkesällä näkee sinisiä lemmikkejä puutarhoissa.

Lemmikki-nimitys etenkin koirasta puhuttaessa on viime vuosina levinnyt moniin yhteyksiin. Juniin ovat yleistyneet lemmikkivaunut ja lemmikkiliput. Koirat ja kissat tarvitsevat lemmikkieläintodistuksen eli ns. lemmikkipassin matkustaessaan EU-maiden alueella, ja ne voidaan haudata lemmikkilehtoon. Vaikka koira palvelee tullia tai rajavartiolaitosta hyötyeläimenä, se on samalla myös perheen lemmikki.

Kokonainen teollisuudenhaara tuottaa erilaisia tarvikkeita perheen lemmikkieläimille: ”Toimitamme lemmikkitarvikkeet erittäin edullisesti ja vaivattomasti suoraan kotiovellesi kannettuna ilman kuljetusmaksua Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten alueella.” Joka kaupungissa on omia kauppoja lemmikeille, ja isoissa marketeissa on lemmikkiosastoja koirien ja kissojen tavaroille.

Vaikka lemmikki-sana on tämän päivän koiraharrastajalle itsestään selvä, näin ei ole ollut aina. Ennen viime sotia Suomessa ei yleisesti puhuttu lemmikeistä koiran yhteydessä. Vasta sotien jälkeen, kun englannin kieli valloitti maailman, yleistyi myös sana lemmikki suomen kieleen koirista puhuttaessa. Nyt tuntuu siltä, että englannin kielen ylivalta vie voiton lemmikistäkin ja tilalle tulee englannin pet. On lemmikkiharrastajien oma PetTV, PetPost tai muita pet-alkuisia erikoisliikkeitä koirille ja kissoille.

Internet on täynnä lemmikkejä. On lemmikkipalstoja, joilla keskustellaan koiraroduista ja koiriin liittyvistä harrastuksista, kirpputoreja lemmikkiaiheisille tavaroille, ja verkkosivuilta löytää myös lemmikkien myynti- ja ostoilmoitukset. Lemmikkitreffejäkin voi sopia lenkki-, koulutus-, koirapuisto- tai muun aiheen ympärille. Kimppakyydit lemmikkitapahtumiin järjestyvät www-sivujen kautta. Lemmikit ovat vallanneet maailman, on niillä sitten ihmisten mielestä liikaa tai liian vähän valtaa.

HELENA SUNI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 3.1.2006.