Kulttuuria ja sivistystä

Mitä on sivistys? Sanakirjamääritelmän mukaan se on koulussa tai muuten saatua oppia, tietoa ja taitoa, mutta myös ihmisen henkistä, sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä.

Eduskunnassa toimii sivistysvaliokunta, joka käsittelee kasvatusta ja koulutusta, tiedettä ja taidetta, yleistä kulttuuritoimintaa, urheilua ja nuorisotyötä, tekijänoikeutta sekä opintotukea koskevia asioita. Kuntien sivistyslautakuntien tai sivistystyön lautakuntien tehtäväkenttä on suppeampi, ja monissa kunnissa nimityskin on toinen: kulttuurilautakunta.

Kulttuurikin on sivistystä, mutta nimitykset eivät kuitenkaan kata toisiaan. Kulttuuri tarkoittaa yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta, yhtä hyvin eliitti-, populaari- ja talonpoikaiskulttuuria, tieteitä ja taiteita. Puhutaan myös esimerkiksi liikenne-, olut-, työpaikka-, neuvottelu- ja sulle–mulle-kulttuurista, jolloin tarkoitetaan menettely- ja toimintatapoja.

Sana kulttuuri periytyy latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa maanviljelyä, kehitystä, muokkausta, jalostusta. Ensi kertaa sana kulttuuri on mainittu suomenkielisessä tekstissä vuonna 1729: tupakan istutusta koskevassa julistuksessa on ilmaus Jywäin Culturi, joka tarkoittaa konkreettisesti viljelyä. Hengenviljelyn merkityksen kulttuuri on suomen kielessä saanut vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Mikä sitten on sanan sivistys tausta? Sivistys esiintyy nykymerkityksessään ensi kertaa vuonna 1822 Reinhold v. Beckerin Turun Viikko-Sanomiin laatimassa kirjoituksessa. Samoihin aikoihin Becker toi kirjakieleen myös sanat sivistyä ja sivistää.

Sivistää-sanue perustuu sanaan siveä, joka tarkoittaa nuhteetonta ja säädyllistä. Vanhastaan se on tarkoittanut siivoa, siistiä, sopivaa, hyvää.

Sanalla sivistää on murretausta. Keski-Suomessa ja Länsi-Savossa sivistäminen on tarkoittanut siistimistä, tavaroiden kokoon raivaamista, kohentamista, tasoittamista,  silittämistä, viimeistelemistä, koristamista. Myös pellavia on sivistetty eli sivistelty: pellavia on puhdistettaessa harjattu toiseen kertaan, annettu niille viimeinen silaus ja saatu tulokseksi puhtaat kuidut. Sanoilla sivistys ja kulttuuri on siis samantapainen viljelykasvien kasvattamiseen ja hyödyntämiseen liittyvä tausta.

On olemassa kulttuuria ja – Eino Leinoa lainaten –”kylttyyriä”.  Entä missä kulkevat sivistyksen rajat: milloin hienostuneisuus muuttuu hienosteluksi? Kun maalaismies on pukeutunut koviin kauluksiin ja solmioon, on irvailtu, että hän on pannut sivistykset kaulaansa. Käsilaukun hankkineella emännällä taas on pilkkakirveiden mukaan ollut sivistyspussi kainalossa. Kyllä kansa tietää.


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.12.2007.