Koskenkorva ja suomi

Moni juomien ystävä ilahtui uutisesta, joka kertoi Koskenkorvan valmistuksen säilyvän kotimaisissa käsissä. Tämän kehityksen luonteva jatke olisi Koskenkorvan nimenkin suomalaistaminen. – Miten niin, kysynee moni. Eikö Koskenkorva ole selvää suomea? Muistelkaamme kuitenkin tuon rakastetun pullon etikettiä. Vielä takavuosina etiketin teksti oli luontevan puhe- ja kirjasuomen mukaisesti Koskenkorvan viinaa. Nykyinen nimiasu on niin kirjoituksen kuin puheenkin kannalta outo ”Koskenkorva viina”.

Samaan juomaperheeseen kuuluu myös nimiasultaan vielä kummallisempi pikkuveli tai -sisko, jonka nimi on Alkon hinnaston mukaan ”Koskenkorva Viina Ruis”. Tätä nimeä ei voi luontevasti taivuttaa: pidämmekö ”Koskenkorva Viina Rukiin” mausta tai tarjoammeko tuttavallemme ”Koskenkorva Viina Ruista”? Tuskin. Luontevampia ja suomalaisempia nimiasuja olisivat Koskenkorvan ruisviina tai Ruis-Koskenkorva.

Alkon hinnasto muuten on kaikkiaan oikeinkirjoituksen ystävän painajainen. Pullojen suomenkielisissä etiketeissä ei yleensä käytetä tavuviivaa jaettaessa yhdyssanaa eri riveille. Tätä erilaisissa etiketeissä tavallista käytäntöä on perusteltu sillä, että se on graafiselta kannalta parempi. Jos pullon etiketissä lukee kahdella rivillä ”Suomi viina” ilman yhdysmerkkiä, on sama kirjoitusasu toistettu luettelossa, jossa sanat tulevatkin samalle riville. Toivottavasti ei ainakaan mikään säädös estä käyttämästä kirjoitusasua Suomi-viina.

Koskenkorva-tuoteperheen uudet nimet liittyvät muotiin, jonka mukaan yhteisön tai tuotteen nimi muodostetaan panemalla sanoja peräkkäin ottamatta huomioon näiden sanojen keskinäistä suhdetta ja sitä, miten syntynyttä nimeä voidaan käyttää suomen kielessä. Samaan suuntauksen mukaista on piittaamattomuus suomen kielen oikeinkirjoitussuosituksista erityisesti yhdyssanoissa: nimenä esiintyvän yhdyssanan osat kirjoitetaan suositusten vastaisesti erikseen. Tämän muodin merkittäviä alkuunpanijoita lienee ollut aikoinaan paljon kritiikkiä herättänyt mutta silti – tai pahimmassa tapauksessa siksi – paljon jäljittelijöitä saanut nimiasu ”Merita Pankki”.

Kirjoitustavan jäljittelijöiden joukkoon kuuluu muuten myös Elias Lönnrotin lahjoitusvaroin Sammattiin perustetun emäntäkoulun toiminnan jatkaja, jonka uusi nimi vuodelta 2001 on ”Työtehoseuran Lönnrot Opisto”. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Lönnrotin syntymästä, ehdottaisin Työtehoseuralle kulttuuritekoa juhlan kunniaksi, nimittäin siirtymistä nimiasuun Työtehoseuran Lönnrot-opisto. – Lönnrotin perinnön vaalimisen kannalta on kuitenkin onni, ettei oppilaitoksen nimenä ole ”Työtehoseura Opisto Lönnrot”.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.4.2002.