Kointähdestä aamutähdeksi

Loppiaisajan virressä 43 veisattiin ennen: ”Kas, kirkas nyt kointähtönen – – Jo taivahalle koitti” Vuoden 1987 virsikirjauudistuksen jälkeen kyseinen kohta kuuluu nykyään: ”On kirkas aamutähti nyt taivaalle tänne syttynyt.”

Sana kointähti esiintyy ensimmäisen kerran Mikael Agricolan Uudessa testamentissa vuonna 1548: ”Minä [Kristus] olen Davidin juuresta ja suvusta yksi kirkas Kointähti.” Ensimmäisessä suomenkielisessä virsikirjassa 1500-luvun lopulta runoilee puolestaan Jaakko Finno: ”Hän [Kristus] on se kointähti, kuin meitä valaisemaan ehti.”

Sanan taustalla on aamun sarastusta ja itää, auringonnousun ilmansuuntaa, merkitsevä ikivanha suomalais-ugrilainen sana koi. Niinpä kointähti on aamutaivaalla auringonnousun suunnassa kirkkaana loistava tähti – aamutähti eli Venus. Tähdestä on myös käytetty nimitystä aamunkoi varsinkin hengellisessä kielessä.

Murteissa aamutähteä on kutsuttu aamukointähdeksi, koitetähdeksi, kohotähdeksi ja koitähdeksi. Koitetähden ja kohotähden takaa löytyvät verbit koittaa ja kohota – aamu koittaa ja tähti kohoaa aamutaivaalle.    

Koitähti on puolestaan kointähti-sanan rinnakkaismuoto. Kun sana alkaa olla kielenkäyttäjälle vieras, on olemassa sekaannuksen vaara. Niinpä koitähti saattaa alkuosaltaan yhdistyä suomen kielen toiseen koi-sanaan, koiperhoseen. Koiperhosella ja aamutähdellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään.

Yksi virsikirjan uudistamisen syitä 1980-luvulla oli virsien kielen nykyaikaistamisen tarve. Tavoitteena oli kieli, jota nykyajan ihminen voi ymmärtää, ja niinpä kointähdestä on virressä 43 tullut aamutähti. Kaikkia vanhahtavia sanoja tai muotoja ei uudistuksessa kuitenkaan poistettu. Virsikirjakokeilussa kirkkokansan tunteita kuohutti varsinkin tuttujen virsien liiallinen muuttaminen. Virret herättävät tunteita, ja sanoiltaan ja säveleltään tutut virret lohduttavat. Niinpä me saamme yhä huokaista kaamoksen keskellä Wilhelmi Malmivaaran kirjoittaman virren 361 sanoin: ”Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää?”


LIISA NUUTINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 6.1.2008.