Kessulla kessuja kessussa?

Kysyin muutamalta ihmiseltä, mitä tarkoittaa ”kessulla on kessuja kessussa”. Kukaan ei osannut vastata täsmälleen oikein.

Kuitenkin kaikki sanat sisältyvät Nykysuomen sanakirjaan (1951–1961) kukin omana artikkelinaan.

Homonyymi tarkoittaa kahta tai useampaa sanaa, jotka ääntyvät (tai kirjoitetaan) samoin, mutta joilla on eri merkitys ja jotka ovat eri alkuperää. Homonyymejä ovat esimerkiksi kuusi (eräs havupuu) ja kuusi (lukusana 6). Tämä esimerkkipari on vain osittain homonyyminen, sillä sanojen taivutusmuodot poikkeavat toisistaan: kuusen : kuusta ja kuuden : kuutta.

Osittaisia homonyymeja on suomen kielessä melkoinen määrä. Niitä ovat esimerkiksi vuori : vuoren (korkea kallioperän kohouma) ja vuori : vuorin (vaatekappaleen sisäkangas) tai viini : viinin (rypäleistä tms. käyttämällä valmistettu alkoholijuoma) ja viini : viinen (nuolikotelo). Osittaista homonymiaa edustaa myös esimerkiksi muoto pakoilla, joka voi olla pakko-sanan tai neljän eri alkuperää olevan pakka-sanan tahi pakoilla-verbin muoto.

Täydellisiäkin homonyymeja kielessä on runsaasti. Edellä mainittu pakka on tyypillinen. Etymologisen sanakirjan mukaan suomen kielessä on neljä erisyntyistä pakka-sanaa. Pinkkaa ja tukkua tarkoittava pakka samaa lähtöä kuin nykyruotsin pack. Laivan keulakorokkeena pakka on puolestaan ruotsin back-sanan jälkeläisiä. Mäen, kumpareen ja särkän nimitykseksi pakka on lainautunut ruotsin backe-sanasta. Pölkkyä merkitsevä pakka kuuluu joko pakahtua- tai pakko-sanan yhteyteen; sille on esitetty myös germaanista alkuperää oleva etymologia.

Homonymiasta on pidettävä erillään monimerkityksisyys eli polysemia. Siinä sanan eri merkitykset etääntyvät toisistaan. Ivantekoa tarkoittava pilkka on kovin kaukana puun kylkeen veistetystä pilkasta, vaikka kyse on alkuaan saman sanan eri merkityksistä. Kumpikin pilkkaaminen tarkoittaa merkitsemistä, toinen terävällä kirveellä, toinen sattuvalla sanalla.

Myöskään riihitermi pohtia (puhdistaa viljaa pohtimella eli erityisellä loivareunaisella ravistusastialla) jos sitä nykypolvi enää tunteekaan ei kielitajussa yhdisty miettimistä, tuumimista tarkoittavaan pohtia-sanaan. Nykyslangissa on rinnakkaistapaus kelata, jolla on merkitykset kiertää kelalle, purkaa kelalta ja miettiä, palauttaa mieleen.

Äkkipäätä ajatellen homonymiasta luulisi olevan haittaa ymmärrettävyydelle. Homonyymit pysyvät kuitenkin kielessä hyvin erillään siksi, että puheyhteys ja lauseympäristö rajaavat väärät vaihtoehdot pois. Osittaiset homonyymit tosin saattavat sekoittua, ja syntyy taivutusvirheitä: puhutaan takin ”vuoresta” ja juodaan ”viintä”. Vaillinaisesti kieltä osaava tietenkin kompastelee homonymiaan helpostikin. Sanaristikoissa homonymiaa käytetään vartavastisena kompastuskivenä.

Otsikon sana-arvoituksessa ensimmäinen kessu tarkoittaa sotilasslangissa ja laajemminkin kersanttia. Toinen on kansanomainen nimitys kotikasvuiselle tupakalle. Kolmas kessu tunnetaan Helsinkiä ympäröivissä murteissa pärekorin ja kopan nimityksenä

RAIMO JUSSILA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.3.1999.