Kahdenlaista kaipaamista

Kotkalainen ystäväni käyttää kaivata-sanaa kummallisesti: kantelemisen merkityksessä. Hänen puheessaan esimerkiksi koululainen, jota toverit ovat kiusanneet, voi kaivata opettajalle.

Itä-Uudeltamaalta kotoisin ollut Mikael Agricola kirjoittaa lähes 500 vuotta sitten, kuinka Jeesus joutui ”wärilde todhistailta caijwaijtta”, vääriltä todistajilta kaivatuksi. Agricola tarkoittaa, että todistajat syyttivät Jeesusta aiheettomasti, tekivät kanteen häntä vastaan.

Kyse ei ole pelkästään kymenlaaksolaisesta tai itäuusmaalaisesta erikoisuudesta. Samalla lailla kaipaavat kannellessaan savolaiset ja karjalaiset. Tällä tavoin: ”Jokkiiha (= jokuhan) se kaepas polliisille, ei ne (poliisit) oes muute tienä tulla sen (trokarin) viinoja ehtimää” (Kangasniemi), ”Hää on sellane kaipur (= kantelupukki), kaik hää mammallee kaipaa, jos toiset hänel mitä tekkööt” (Viipuri).

Yhtä kummallisesti kuin sana kaivata käyttäytyy sana lainata eräissä murteissa. Toisaalta kaakossa ja idässä – siis samoilla seuduin kuin kaivata kantelemisen merkityksessä –, toisaalta lounaassa se tarkoittaa nielemistä. ”Koit ny vaa lainat se troppis”, kehottaa raumalainen äiti, kun hän haluaa, että lapsi nielisi lääkkeensä. Joku maaninkalainen taas kertoo naapurilleen: ”Nii ol huonoks männy Heta, ettei kyvennä lainoomaa muuta kuv vähä mustikkasoppoo.”

Miten kaivata- ja lainata-sanojen yleiskielen näkökulmasta erikoinen käyttö selittyy?

Lainaamisessa on kyse kahdesta eri sanasta. Se lainaaminen, jonka yleiskieli tuntee – eli lainaksi antamista tai ottamista merkitsevä –, on vierasta alkuperää. Ruotsin lån ja suomen laina kuuluvat nimittäin yhteen. Niillä on sama germaaninen tai skandinaavinen esikuva. Nimisanan laina pohjalta on suomen kielessä muodostettu teonsana lainata.

Ennen kuin lainaksi saamista tai antamista merkitsevä lainata oli päässyt käyttöön, oli kielessä jo olemassa toinen, alkuperältään suomalainen lainata. Se tarkoitti nielemistä. Tämäkin lainata on aikaisemmin ollut yleisessä käytössä. Esimerkiksi kirjailija Juhani Aho käyttää sitä teoksissaan. Nykyisin se elää enää vain murteissa.

Lainata vippaamisen merkityksessä ja lainata nielemisen merkityksessä ovat äänteellisestä samanlaisuudestaan huolimatta siis kaksi eri sanaa. Ne ovat kuin monet Virtanen-nimiset henkilöt eli eivät ole sukua keskenään.

Kaivata selittyy eri tavalla. Vaikka merkitykset ’ikävöidä’ ja ’kannella’ näyttävät olevan kovin etäällä toisistaan, ne kuitenkin liittyvät yhteen, ovat saman sanan eri merkityksiä. Merkitys ’kannella’ on kehittynyt merkityksen ’ikävöidä’ pohjalta.

Jos ihminen ikävöi oikein kovasti, hänen ikävöintinsä ilmenee valituksena. Jos ikävöijällä on kuulija, ikävöijä voi pukea valituksensa sanoiksi. Hän voi kertoa valituksensa syyn, esimerkiksi sen, että joku on kohdellut häntä kaltoin. Näin tehdessään hän tulee kannelleeksi.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 14.1.2003.