Jumalinen näytelmä?

Vuonna 1976 ilmestyi Jouko Vesikansan kirjoittama kielenkäytön opas Täsmennyssanasto, jossa esitellään toisilleen läheisiä sanoja ja niiden käyttö- ja merkityseroja. Ehkä sellaiselle olisi nykyisinkin tarvetta, sillä samanhahmoisten sanojen merkitykset menevät usein sekaisin. Erillisen kielioppaan sijasta voi sanojen merkityksiä tietysti varmistella myös tavallisista yksikielisistä sanakirjoista ja vierassanakirjoista. Vierassanoissa lähekkäisiä sanapareja ovat mm. humaani (= inhimillinen, suvaitsevainen) ja humanistinen (= humanismin mukainen; humanismi = ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus) tai vaikka suvereeni ( = mm. itsenäinen) ja suveniiri (= muistolahja, matkamuisto).

Suomen kielessä on ylellisen paljon erilaisia johtimia, joilla voidaan muodostaa olemassa olevista sanoista uusia – esimerkiksi verbeistä substantiiveja ja substantiiveista adjektiiveja – joskus samaan tarkoitukseenkin. Vaikkapa johdokset liittouma ja liittoutuma ovat samanmerkityksisiä, samoin adjektiivit kodikas, kotoinen ja kotoisa. Kuusisto merkitsee samaa kuin kuusikko eli kuusimetsikköä. Kuusikko voi tosin olla myös johdos lukusanasta kuusi. Se tarkoittaa kuuden ryhmää (esimerkiksi urheilussa) mutta myös kuuden olutpullon pakkausta, sixpackia.

Joskus sanoille on kehittynyt tyyliero, kuten verbeille kilpailla ja kilvoitella, joista jälkimmäinen on ylätyylinen ja tarkoittaa varsinkin henkistä kilpailemista. Vaikkei kovin selvää tyylieroa olisi, sanoja käytetään usein tietyissä yhteyksissä: kuljetaan kevein askelin (perusmuoto kepeä tai keveä) mutta kannetaan kevyttä laukkua.

Merkitysero saattaa olla hyvin pieni, kuten sanoilla tarkastaa ja tarkistaa. Tarkistamiseen sisältyy myös tarkastettavassa kohteessa olevien virheiden korjaaminen. Sanat viihtyisyys ja viihtyvyys eroavat siinä, että viihtyisyys, adjektiivista viihtyisä johdettu ominaisuudennimi, tarkoittaa ympäristön miellyttävyyttä. Verbin partisiippimuodosta viihtyvä johdettu viihtyvyys taas tarkoittaa viihtymistä, sitä, että joku viihtyy jossakin. Niinpä (esimerkiksi asunnon) viihtyisyys yleensä lisää (asukkaan) viihtyvyyttä.

Merkitys- ja tyylierojen kuuleminen uusi-sanasta johdettujen sanojen välillä tuottaa sekin joskus vaikeuksia. Miksi pitää käyttää verbiä uusintaa, kun olemassa on jo sana uudistaa? Sanakirjaselitteen mukaan uusintaminen ei kuitenkaan tarkoita vain uudistamista vaan ”uusimalla ja toistamalla ylläpitämistä”. Kierrätystermistä uusiopaperi taas on irronnut sananalku uusio- varsinkin leikillisesti käytettynä moneen yhteyteen. Esimerkiksi uusioperhettä yleiskielisempi termi on kuitenkin uusperhe.

Johdokset jumalainen, jumalallinen, jumalinen menevät myös helposti sekaisin. Jumalainen ja jumalallinen voivatkin mennä, sillä ne ovat osittaisia synonyymejä. Sen sijaan adjektiivilla jumalinen on oma eriytynyt, vain sille ominainen merkityksensä  ’Jumalaa pelkäävä, uskonnollinen, hurskas’. Niinpä Danten teoksen Jumalainen näytelmä (italiaksi Divina Commedia) nimeksi sopisi myös Jumalallinen näytelmä, mutta ei Jumalinen näytelmä.


RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 13.5.2007.