Inhimillinen ihminen

Enimmissä suomen murteissa ihminen on ihminen. Osassa Savoa ja Pohjois-Karjalassa käytetään sanaa immeinen tai imeinen.

Kirjakielessä muoto ihminen alkoi yleistyä 1600-luvulla. Edellisellä vuosisadalla ihmistä merkitsevän sanan yleisin muoto oli inhiminen. Sekä ihminen että i(m)meinen ja joukko muitakin vanhoja variantteja (mm. iniminen, inihminen, inehmo, ihmeno, imehno) perustuvat juuri muotoon inhiminen.

Nykykielessä inhiminen elää adjektiivissa inhimillinen. Inhimillinen olento on ihmisolento, ihminen. Inhimillinen virhe on ihmiselle ominainen, ymmärrettävä ja anteeksi annettava. Inhimillinen kohtelu on ihmisarvon mukaista, ihmisiä ymmärtävää ja kunnioittavaa, ihmisystävällistä, lempeää, humaania.

Samanlaisia merkityksiä kuin sanalla inhimillinen on sivistyssanalla humaani. Puhutaan esimerkiksi humaanista päihde-, kriminaali- ja maahanmuuttopolitiikasta. Presidentti haluaa olla humaani arvojohtaja. Diabeteksen hoidossa käytettävä humaani-insuliini on geenitekniikan avulla valmistettua ihmisperäistä insuliinia.

Sana humaani perustuu ruotsin sanaan human ja edelleen latinan sanaan humanus. Se puolestaan on samaa kantaa kuin ihmistä tarkoittava latinan homo. Samanlainen suhde kuin latinan sanoilla homo ja humanus on siis myös ihmisellä ja inhimillisellä samoin kuin ruotsin kielen sanoilla människa (= ihminen) ja mänskilig (= inhimillinen).

Kuten Esko Koivusalo on tutkimuksessaan osoittanut, 1500-luvulla ruvettiin kirjakielessä käyttämään sanan inhimillinen rinnalla samassa merkityksessä sanaa ihmisellinen, joka on kielestä nyttemmin jo lähes väistynyt. Joissakin murteissa ihmisellinen vielä elää ihmismäistä, kunnollista tarkoittavana.

Myös sanalla ihminen on eräissä käyttöyhteyksissä tällaisia eettis-moraalisia ulottuvuuksia. Ihmisten tavoille oppiminen tarkoittaa kunnon ihmisten, säädyllisille, oikeille tavoille oppimista. Kun jotakuta kehotetaan olemaan ihmisiksi, hänen toivotaan elävän ja käyttäytyvän kunnon ihmisten tavoin, kunnollisesti, siivosti, arvostusta nauttien. Nukkumaan olisi hyvä mennä ihmisten aikoihin eli normaalisti, säädylliseen aikaan, ajoissa.

Kunnollinen ihminen on rehellinen, kunniallinen, nuhteeton, säädyllinen. Tämä kaikki sisältyy siihen ohjeeseen ja toivotukseen, jonka monet vanhemmat ovat esittäneet lapselleen tämän lähtiessä kotoaan maailmalle: ”Pidä itsesi ihmisenä.”


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 31.5.2009.