Hitaasti uivat ja kuntouimarit

Eräässä Masi-sarjakuvan osassa postilaatikon taakse oli kertynyt jono, koska jonon kärjessä oleva Hönö ei osannut päättää, mistä aukosta pudottaa kirjeensä. Asiakkaalle tarjottavat vaihtoehdot olivat paikallislähetykset, normaali posti ja pikakirjeet.

Usein joudumme asiakkaina sijoittamaan myös itsemme tiettyyn luokkaan. Pankissa asiakas on joko yritysasiakas tai henkilöasiakas. Edes virkistystä etsiessään luokittelua ei pääse pakoon. Ravintolassa on valittava, haluaako tupakoivien vai tupakoimattomien pöytään.

Uimahallissa kävijät luokitellaan jo lippuluukulla oikean suuruisen maksun määräämiseksi. Alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi, 7–17-vuotiaat maksavat puolihinnan ja aikuiset täyden maksun. Lisäksi täytyy valita sukupuolensa, jotta saa oikean värisellä lenkillä merkityn avaimen: punainen merkitsee naisten ja sininen tai harmaa miesten puolta. Pieni poika voi tulla luokitelluksi äitinsä mukana naiseksi tai isän kanssa uimaan tullut pieni tyttö mieheksi.

Luokitellut uimarit voivat hetken rauhassa riisuutua, peseytyä ja saunoa kaltaistensa kanssa, mutta allashuoneessa luokittautuminen jatkuu. Ennen kuin polskahtaa uimaan, on päätettävä, millainen uimari on. Pienet lapset pääsevät helpoimmalla, sillä heitä ei päästetä muualle kuin lastenaltaaseen. Isommat lapset sen sijaan joutuvat harkitsemaan, ovatko he uimataitoisia, sillä isoon altaaseen eli aikuisten altaaseen eivät ilman valvovaa aikuista pääse uimataidottomat. Oma mielipide uimataidosta ei riitä, vaan uimataidon raja on virallisesti määritelty. Uimataitoinen on vasta, kun jaksaa yhtäjaksoisesti uida kaksisataa metriä.

Uimataitoinenkaan ei voi suin päin hypätä isoon altaaseen. Yksi rata on altaan reunalla olevan kilven mukaan varattu kuntouimareille, toiseen pääsevät hitaasti uivat. Tarkkailemalla kuntouimareitten radalla kauhovia voi päätellä, että kuntouimari ui vauhdikkaasti ja käyttää uimalakkia ja uimalaseja. Uimahallin sekuntikellosta taas voi seurata, kuinka hitaasti pitää uida voidakseen kokeilla hitaasti uivien rataa. Jos ei lopulta pidä itseään kuntouimarina eikä hitaasti uivana, voi valita nimeämättömän radan. Siellä voi luokittelemattomasti uida pitkin tai poikin, selällään tai vatsallaan, myötä- tai vastapäivään, toisia väistellen tai toisiin törmäillen.

Luokittelun tarkoitus on äärimmillään jonkin ihmisryhmän oikeuksien vähentäminen, kuten rotuerottelussa tai ikäsyrjinnässä. Luokittelu voi kuitenkin myös auttaa suojelemaan. Lapsilla on oma turvallinen matala altaansa, hitaasti uivat saavat uida rauhassa joutumatta väistelemään nopeita kuntouimareita. Luokitteluun tarvitaan sanoja; kulttuurista riippuu, mihin käytännön toimiin luokittelu johtaa.

SALLI KANKAANPÄÄ

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 19.3.2002.