Siirry sisältöön
Haku

Hiki voi virrata myös budjettiriihessä

Riihi on sisäänlämpiävä viljankuivaus- ja puintirakennus. Useimmille meistä riihi on kuitenkin enää tuttu vain sanana. Nykykielessä on eräitä muitakin sanoja, jotka ovat alun perin riihitermejä.

Aivoriihi on jotakin asiaa pohtiva ryhmä, jonka tavoitteena on tuottaa uusia ideoita. Budjettiriihessä puolestaan hallitus viimeistelee valtion talousarvioesityksen. Työskentely kuumassa riihessä oli entisaikaan rankkaa, ja hiki voi virrata – ainakin kuvaannollisesti – myös aivo- ja budjettiriihessä.

Luovaa henkistä työtä tekevä aivoriihi pohtii eli ajattelee jotakin perusteellisesti, eri mahdollisuuksia arvioiden. Myös pohtiminen on vanhaa riihisanastoa. Jyvistä erotettiin roskat pohtimalla. Välineenä oli pohdin, toiselta puolen loivasyrjäinen korvallinen vakka, jota ravistelemalla vilja puhdistettiin. Pohdittaessa siis erotellaan arvokas aines vähemmän arvokkaasta tai arvottomasta, oli kyse jyvistä tai ajatuksista.

Asioita voidaan paitsi pohtia myös puida. Viljaa puitaessa irrotetaan kasvista jyvät. Ennen koneaikaa tämäkin työ tehtiin riihessä.

Kun kuivuneita elolyhteitä lyötiin riihen seinään, niistä karisivat korjuukypsät jyvät, ja kun viljaa puhdistettiin käsin viskaamalla, kauimmas lensivät painavimmat eli hyvälaatuisimmat jyvät. Näin saadut parhaat jyvät olivat nimeltään pääomia. Kansanomaista pääomaa on ollut muutakin: parhaat pellava- ja hamppukuidut, parhaat villat, olutkuurnasta ensin juokseva väkevä vierre, ternimaidon ensimmäinen erä, sekoittamaton viina, perunasta saatu varsinainen sato. Yleensä siis semmoinen tuotos, mikä on täysipainoista, on ollut kansankielessä pääomaa.

Erään vuodelta 1726 olevan asiakirjan mukaan Vehmaan kihlakunnan pitäjät määrättiin perustamaan  ”vaivaisten vara-aittoja”, joista lainattiin viljaa köyhille. Nämä maksoivat seuraavan vuoden sadosta ”capitalin eli pääoman” takaisin korkoineen (korko viisi kappaa viljatynnyriltä). Pääoma on tuossa yhteydessä aivan nykykäytössä – yksikköinä vain ovat eurojen sijasta jyvät. Sana pääoma yleistyi nykymerkitykseensä 1800-luvun loppupuolella Lönnrotin sanakirjan välityksellä.

Nykykielessä pääoma tarkoittaa omaisuutta, varsinkin sellaista, joka tuottaa omistajalleen tuloa, korkoa tai voittoa. Pääoma on myös aineetonta: työntekijöiden osaaminen on yrityksen tärkein pääoma, opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle kulttuuripääomaa, suuri osa ihmisen henkisestä pääomasta elää kielessä.

Suomi on harvoja kieliä Euroopassa, jossa kansainvälinen kapitaali on korvattu omaperäisellä sanalla. Oma sana on myös unkarissa: tőke. Se tarkoittaa pääoman lisäksi muun muassa viinikasvia, kantoa ja mestauspölkkyä.



MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.3.2007.