Helsingin ”amerikkalaiset” Linjat

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen artikkelissa Poliittisesti korrektit kadut (16.11.2000) toimittaja vaelsi Helsingin nimimaisemassa seuranaan akatemiaprofessori Kari Palonen, joka asetteli kaupungin keskeisiä paikannimiä poliittisiin yhteyksiinsä.

Kävelyretki päättyi Kalliossa esitettyyn toteamukseen, että venäläisvaikutteisen Helsingin (Aleksanterinkatu ym.) keskustassa on yhtäkkiä jotain tyystin amerikkalaista, nimittäin numeroidut linjat. On totta, että Ensi linja, Toinen linja jne. tuovat etsimättä mieleen sellaiset New Yorkin kadunnimet kuin 5th Avenue ja 42nd Street, mutta todellisuudessa ”linjat” ovat venäläistä perua; niiden esikuva löytyy vanhasta Pietarista.

Pietarin ”linjat” sijaitsevat Vasilinsaarella (alkuaan suomalainen Hirvisaari) Nevan suulla. Saarella on vieri vieressä viivasuoria, 1:stä 29:ään numeroituja katuja: nimestä 1-ja linija nimeen 29-ja linija. Näistä ”linjoista” oli määrä tulla kanavia Pietari Suuren venäläiseen Venetsiaan. Pietarin sveitsiläisen hoviarkkitehdin suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska kanavat täyttyivät nopeasti hiekalla. Lopulta kanavat muutettiin kaduiksi 1770-luvulla. Vanha suunnitelma, jossa kanavien kummallakin puolella oli laiturit, näkyy edelleen katujen nimissä niin, että saman kadun toinen puoli on nimeltään esimerkiksi 4-ja linija ja toinen 5-ja linija. Helsingin ”linjoista” tuli onneksi tavallisia katuja, joilla on yksi nimi ja joissa numerointi on toisella puolella parillinen ja toisella pariton.

Asiakirjat eivät kerro Helsingin linja-nimien taustasta. Ensimmäiset linja-nimitykset tulevat esiin 1887 alueen kaavoittamisen yhteydessä. Ilmeisesti nimet olivat ensi alkuun enemmän tai vähemmän leikillisiä ”työnimiä”, jotka aiottiin myöhemmin korvata varsinaisilla nimillä. Tiedossa ei ole, kuka nimet keksi ja milloin. Ehkä kyseessä oli kaupunkisuunnittelija, työnjohtaja, työmies tai vaikkapa tuleva asukas, jonka mieleen kadut toivat Pietarin samantapaisen katusysteemin.

Helsingin linja-nimet on aiemminkin yhdistetty väärään kulttuuripiiriin. Jo 1926 kaupunginvaltuusto piti nimiä ”amerikkalaisvaikutteisen suunnittelun” tuloksena ja sellaisinaan säilyttämisen arvoisina nimistöharvinaisuuksina. Keskusteluun nimien olemassaolon oikeutuksesta oli jouduttu, kun paikalliset asukkaat rupesivat vaatimaan nimien poistamista ja ”katujen varustamista viranomaisten toimenpiteen kautta ’oikeilla’ nimillä”. Niiden sijalle ehdotettiin mm. siloisia, värittömiä muistonimiä. Kaupunginvaltuusto päätti olla ryhtymättä mihinkään toimiin, mikä oli jälkimaailman kannalta viisas päätös. Meistä ”linjat” eivät ole sen paremmin amerikkalaisia kuin venäläisiäkään vaan ehkä helsinkiläisintä, mitä Helsingin kadunnimistössä on.

Muutamassa vuosikymmenessä linja-nimien alkuperä oli painunut unohduksiin. Kuinkahan tulee käymään niille sadoilletuhansille nimille, jotka on maaseudulla luotu 1990-luvulla toteutetun osoitenimiuudistuksen yhteydessä? Nyt on tärkeää, että kunnallisen nimenannon perustelut kirjataan muistiin, niin että emme vastaisuudessa taas joudu ihmettelemään, mistä nimet ovat peräisin.

PETER SLOTTE

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.1.2001.

Käännös: RITVA LIISA PITKÄNEN

Edellisen julkaisemisen jälkeen tietooni on tullut, että linja-nimiä on myös Forssassa, jossa ne sitä paitsi ovat Helsingin vastaavia nimiä vanhempia. Nykyisen Forssan yksitoista linja-nimeä sijaitsevat Ronttismäen kaupunginosassa, jota 1870-luvulla ruvettiin rakentamaan Axel Wilhelm Wahrenin pumpulitehtaan työväen asuinalueeksi. Jo vuosikymmenen lopulla Wahren rakennutti alueelle numeroidut rinnakkaiset ”linjat” ilmeisestikin Pietarin ”linjojen” mallin mukaan.

Ronttismäki on Helsingin Kallion tapaan työläiskaupunginosa, mutta tietoa niiden linja-nimien mahdollisista yhteyksistä ei ole. Forssan nimet ovat saattaneet siirtyä Helsinkiin esimerkiksi paikkakunnalta toiselle muuttaneiden työläisten välityksellä, mutta aivan yhtä hyvin Helsingin nimet voivat olla aivan itsenäisesti Pietarin mallin mukaan annettuja.