Hämärän kaksimielisyys

Työtoveri kysyi, liittyykö routiminen paremmin kevääseen kuin syksyyn. Vastasin: ”Ilman muuta kevääseen. Routiminen on sitä, että routa sulaa. Maa alkaa elää. Kivijalan kivet siirtyilevät paikoiltaan ja tien pinnan rikkoo kupliva savi. Syksyinen maan jäätyminen taas on routaantumista.”

Vilkaisu sanakirjaan paljasti, että olin väärässä. Myös maan jäätymisestä voi käyttää ja on käytetty routia-sanaa. Nykysuomen sanakirja antaa esimerkin ”Kohta lankeaa lumi routivaan maahan”.

Routimisen tapaisia saman asian kahta vastakkaista puolta merkitseviä sanoja on muitakin. Korkkaaminen voi tarkoittaa yhtä hyvin pullon avaamista kuin sulkemistakin. Lainaaminen on suomessa sekä lainaksi ottamista että lainaksi antamista. Englannissa kummallakin käsitteellä on oma nimityksensä: borrow tarkoittaa lainaksi ottamista, lend lainaksi antamista. Samalla tavalla kaksimerkityksinen on myös vuokrata. Jos joku sanoo vuokranneensa yksiön, emme voi olla täysin varmoja siitä, onko sanojasta tullut vuokralainen vai vuokranantaja. Lause ”Alkaa hämärtää” tuo useimmille mieleen illan, sen, että valoisuus alkaa vähetä ja päivä vaihtua yöksi. Hämärtäminen voisi liittyä myös aamuun, siihen, että pimeys väistyy ja maiseman yksityiskohdat alkavat yhä selvemmin erottua sen joukosta. Suomen kielen perussanakirjan mukaan illan hämärtämisestä puhuminen on sanan normaalikäyttöä. Merkitys ’muuttua pimeästä hämäräksi’ on harvinaisempi mutta ei tuntematon. Esimerkkinä mainitaan ”Aamun hämärtäessä”.

On sanottu, että asiat, jotka ovat ihmiselle tärkeitä, saavat ilmauksen hänen kielessään. Hämärtää-tapaukseen sovellettuna tämä tietäisi sitä, että päivän vaihtuminen yöksi on ihmisen kannalta ollut jollakin tavalla keskeisempää, odotetumpaa kuin yön vaihtuminen päiväksi. Onhan iltahämärän tulo ollut ainakin merkki töiden päättymisestä ja lepoajan alkamisesta.

Illan hämärtyessä aurinko lähenee taivaanrantaa ja painuu lopulta sen taakse. Miksi muuten liitämme myös lauseen ”Aurinko on lähellä taivaanrantaa” mieluummin iltaan kuin aamuun? Onhan aurinko noustuaankin lähellä taivaanrantaa.

Vaikka aurinko-esimerkki mahdollistaisikin kahdenlaisen tulkinnan, lause ”Kello on lähellä kolmea” voidaan tulkita vain yhdellä tavalla. Sana lähellä viittaa siinä pelkästään kolmea edeltävään aikaan. Jos tarkoitetaan vaikkapa viisi minuuttia yli kolmen olevaa aikaa, lause on käymätön. On sanottava: ”Kello on vähän yli kolmen.”

Aika kulkee vain yhteen suuntaan: eteenpäin. Lause ”Kello on lähellä kolmea” tarkoittaa lähes samaa kuin ”Kello lähestyy kolmea”. Ajan kulun yksisuuntaisuudesta seuraa, että lähestyminen tässä tarkoittaa eteenpäin menemistä. Kolmen ylittänyt kello ei voi kääntyä ympäri ja palata tasatunnin kohdalle toisesta suunnasta. Samasta syystä ilmauksen lähiaika merkitys voi olla vain ’aika joka on edessäpäin, aika joka kohta seuraa’. Taaksepäin viitattaessa on puhuttava viime ajoista.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.8.2001.