Haluatteko kuoria?

”Haluatteko kuoria?” Työpaikkaravintolan ystävällinen annostelija katsoo minuun palvelualttiina kauha koholla. ”Kuoria?” Lautaselleni on pantu muutama ohutkuorinen uusiperuna. Onko lisukkeena siis tarjolla friteerattuja perunankuoria? Ei kai sentään. Lyhyt selkeä kysymys, enkä ymmärrä. Paniikki iskee, niin kuin joskus ulkomailla vieraan kielen kanssa: ”Anteeksi, mitä tarkoitatte?”

Selviää, että kysyjä tarkoitti, aionko kuoria perunat, toisin sanoen, jättääkö hän lautaselle tilaa kuoria varten. Huomaavaista! Hoksottimeni sai sekaisin tähän lyhyeen kysymykseen sisältynyt kielen ilmiö, jota nimitetään homonymiaksi: on olemassa sanoja, jotka ovat samannäköisiä mutta joilla on eri yhteydessä eri merkitys. Kuoria voi olla tässä esimerkissä joko substantiivi, muodoltaan monikon partitiivi, tai sitten verbi. Tilanteessa, jolloin lautaselle kauhottiin yhtä ja toista substantiivista, tulkitsin kuoria-sanankin ilman muuta siten, en verbiksi, niin kuin tarkoitettiin.

Homonyymeja, sekä perusmuotoisia sanoja että taivutusmuotoja, voi kielestä löytää koko joukon. Niiden etsiminen tuntuu olevan monilla oikein harrastus. ”On hirveä ampua hirveä.” ”Kun lakkaa satamasta, haen lakkaa satamasta.” ”Osta kiikari, sillä näet nimittäin.” ”Lohia pyydetään padoilla.” ”Ensin saunotaan ja sitten syödään vasta.” – Joku soitti Kielitoimistoon tohkeissaan, kun hän oli keksinyt kolminkertaisen homonyymin: ”Vihdoin vihdoin vihdoin” (= lopulta kylvin vihdoilla).

Harvoin homonyymit aiheuttavat todellisia ymmärtämisongelmia, näsäviisasta leukailua kylläkin. Taannoin kysyttiin Kielitoimistosta ehdotusta "sixpackin" suomennokseksi. Mieleen tuli luontevasti "kuusikko", jota ehdotettiin. Tuli palaute: "Se ehdotus meni kyllä päin kuusikkoa." Ei kuulemma haluttu mukaan mitään havumetsän mielteitä. Se olisi kuitenkin paljon pienempi paha kuin sanahirvitys "sikspäkki", jota nyt näkyy.

Mainostajat ja muut iskulauseiden sorvaajat, jotka mielellään leikkivät kielellä, ovat jo kauan ymmärtäneet homonyymien ja yleensäkin monimerkityksisyyden arvon huomion herättäjänä. "Voita ei mikään voita.” ”Ravista rahaa.” ”Auto – sillä kulkee kaikki.” ”Ford kaikille teille.” ”Älä aja sataa kun sataa.” ”Stadissa saa pyöriä.”

Mainostajat hyödyntävät kaksimerkityksisyyttä myös sanonnoissa:

”WSOY – ja pysytte hyvissä kirjoissa.” ”Elämä on näkemisen arvoinen” (optikkoliikkeen mainos). ”Jano tulee ennen pitkää” (olutmainos). Kynttilöillä voi olla ”hyvä sydän”, ja huvipuistoon houkutellaan ”huvin vuoksi”.

Lapsille tulee helpommin kuin aikuisille ymmärtämisvaikeuksia jonkin ilmauksen kanssa siksi, että he saattavat tuntea sen vasta yhdessä merkityksessä. Kun tuttavani pikkupoika tavasi kaupan ovesta sanat ”Kiitos käynnistä!”, hän kysyi toiveikkaasti äidiltään, mitä saa käynnistää. Toisessa tuttavaperheessä muistellaan huvittuneina pikkutyttöjen kauppamatkaa: He olivat menossa tavarataloon mutta eivät sitten uskaltaneetkaan, koska seinässä luki: ”Välttäkää joutokäyntiä!” – rahat olivat huvenneet jo viereiseen karkkikauppaan.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 1.7.2003.