Ulle dulle dof

Isoisälläni oli kummallinen tapa puhutella koiraa. Kun koira istui lattialla hänen edessään, hän heristi sille sormeaan ja sanoi: ”Jukra puitiska, jukra puitiska, so krannaa, so krannaa.” En usko, että isoisä itsekään tiesi, mitä nuo sanat merkitsevät. Luulen, että hän oli oppinut hokeman eräältä helsinkiläisherralta, jolla oli tapana tulla koirineen syksyisin maalle lintujahtiin ja asua meillä. Koska herran äidinkieli oli ruotsi, ajattelen, että ”so krannaa so krannaa” vastaa ruotsin sanoja "så grann så grann" (= niin kaunis niin kaunis).

Usein leikkiloruissa ja hokemissa on sanoja, jotka eivät tunnu merkitsevän mitään ja joiden ainoa tehtävä on ollakin liirumlaarumia. Silti yllättävän monet hokemista ovat kansainvälisiä ja sisältävät ilmauksia, joilla lähtökielessä on tai on ollut jokin merkitys.

Ruotsia osaamattomalle lorun ”Elva tolva lehmän korva sian tervattu saparo” kaksi ensimmäistä sanaa ovat tyhjiä täytesanoja, ruotsia osaavalle muutakin: lukusanoja yksitoista ja kaksitoista. Harva ruotsintaitoinenkaan tulee yhdistäneeksi lorun ”Eppelin peppelin peurun meurun” aloitussanaa omenaa merkitsevään ruotsin sanaan äppel. Siitä kuitenkin ilmeisesti on kyse. Loru tunnetaan nimittäin Ruotsissakin. Siellä sen eräs toisinto kuuluu näin: ”Äppel päppel pirum parum ute ska du vara nu”.

Aina ei hokemasanan vieraslähtöisyydestä voi olla varma. Perustuuko esimerkiksi lorussa ”Körö körö kirkkoon” oleva körö ruotsin verbiin köra ’ajaa’? Entä hokemat ”Ulle dulle dof, kinkke laade kof” ja ”Entten tentten teelika mentten”? Ovatko ne kotimaista vai vierasta alkuperää?

”Ulle dulle dofilla” on vastine Ruotsissa. Sikäläisestä kirjoitustavasta päätellen sanan ensimmäinen sana yhdistetään miehen nimeen Olle. Lorun synnyinseudut lienevät kuitenkin Ruotsia kauempana. On arveltu, että sanojen ulle ja dulle taustalla olisivat latinan unus ’yksi’ ja duo ’kaksi’.

”Entten tentten teelika mentten” -lorun on osoitettu olevan alkuaan saksalainen. Se pohjautuu hokuun, joka alkaa sanoilla ”Enten tenten zwei Regimenten gehn zu Tisch, fangen Fisch”. Sanatarkasti suomennettuna säe kuuluu: "Enten tenten kaksi rykmenttiä käy ruokapöytään, pyydystää kalaa". Runon aloitussanat mielletään Saksassakin pelkiksi hokemasanoiksi. Se, että Enten olisi sanan Ente ’sorsa, ankka’ monikkomuoto, on mahdollista mutta epätodennäköistä.

Hokemat ja leikkiluvut ovat villi sekoitus omaa ja vierasta, todellista ja kuviteltua. Niissä käytetään kieltä, josta osa on tunnistettavissa, osa ei. Ne ovat saksaa ja latinaa siansaksaksi ja lampaanlatinaksi käännettynä. Ulle dulle dof on kuin hokkuspokkus, joka ei näennäisesti ole mitään mutta kuitenkin on: latinan hoc est corpus meum (= tässä on minun ruumiini). Sen lausuu katolinen pappi ehtoollispöydässä. Tapahtuu ihme: leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 5.4.2005.