Minne palokunta menee?

”Helsingin pitäjän kirkolla uhkaava palonalku.” Tästä uutisotsikosta tuli minulle huvittava mielikuva, miten palokunta on monella autolla sireenit soiden ryntäillyt ympäri Helsingin pitäjän kirkonkylää etsien, missä palaa. Maalaisen kielikorvani mukaan kirkolle mennään hoitelemaan kauppa-, pankki- ja muita asioita ja kirkkoon sunnuntaina. Uutisen mukaan palonalku oli kuitenkin sisällä kirkossa.

Sijamuodon kirkolla käyttö kirkossa-muodon sijaan on esimerkki kielenilmiöstä, jossa ulkopaikallissija valtaa alaa odotuksenmukaiselta sisäpaikallissijalta. Yhä kummallisempia tapauksia tulee vastaan: Avaamme ovet maailmalle. Häntä ei päästetty asunnoltaan. Viestit eivät kirjaudu laskulle. He asuvat eri rakennuksissa mutta samalla kiinteistöllä. Laskettelumäellä voi laskea telemark-suksilla.

Rakennuksista puhuttaessa käytetään sisäpaikallissijaa yleensä, kun ollaan tai jotakin tapahtuu sisätiloissa. Säännöstä on tosin ollut poikkeuksia jo vanhastaan: on menty esimerkiksi juhlimaan Kalastajatorpalle tai Seurahuoneelle. Syynä ulkosijan valintaan saattaa näissä tapauksissa olla, että jälkiosa, torppa tai huone, tulee häiritsevän konkreettiseksi, jos siinä käytettäisiin sisäpaikallissijaa. Samasta syystä tuntuu luontevalta, että konsertti järjestetään Ritarihuoneella. Entä jos tutkija on työhuoneella? Ilmaus tuo mielikuvan erillisestä työtilasta, joka ei ole kotona eikä töissä.

Sisä- ja ulkosijan vaihtelulla on voitu vanhastaan ilmaista olemisen luonnetta muutenkin kuin sen suhteen, ollaanko sisä- vai ulkopuolella. Kun ”seurojentalolla tanssittiin”, voitiin välillä käydä puhvetin puolella ja ulkona jäähyllä. Kun ollaan kesämökillä, touhutaan enimmäkseen ulkona. Ja kyllähän kirkollekin voidaan mennä vaikkapa äiti–lapsi-kerhoon, koska uudet kirkot ovat usein monitoimitiloja. Sellaisesta kirkosta ei kuitenkaan palouutisessa ollut kysymys.

Lapset menevät aamulla kouluun, mutta illalla he voivat mennä koululle vaikkapa sählyä pelaamaan; myös kokous tai näyttely järjestetään koululla. Eri sijamuotoa käyttämällä erotetaan siten koulun varsinainen tehtävä, opetus, sen suojissa tapahtuvasta muusta toiminnasta.

Samoin on vanhastaan ollut selvää, että opiskellaan ja työskennellään yliopistossa; sen sijaan voidaan käväistä tai aikailla jopa koko päivän yliopistolla, yliopiston tiloissa, kirjastossa tai kuppilassa. Yhä useammin kuulee nykyään tosin opiskelun ja työskentelynkin yhteydessä ulkopaikallissijaa; tuttavan tyttö kertoi juuri pyrkivänsä yliopistolle opiskelemaan kieliä.

Ulkopaikallissijojen yleistyminen näkyy myös kielineuvonnassa. Kysyjät ilmoittavat soittavansa muun muassa postilta, museolta tai STT:ltä, ja he saattavat kysyä vaikkapa, onko konsertti Finlandia-talossa vai -talolla. Jopa sali-loppuiset konserttipaikat näyttävät aiheuttavan ongelmia: Tapiola-salissa vai -salilla? Ehkä kielikorvaa salin tapauksessa hämää se, että kuntosali on nykyään monille tutumpi sali kuin konserttisali ja siihen on muodikkaasti vakiintunut ulkosija: käydä kuntosalilla.

On valitettavaa, että suomen rikas ja ilmaiseva paikallissijajärjestelmä on alkanut horjua yhä enemmän ulkosijojen voitoksi. Uumoilen tässäkin englannin, ehkä at-preposition, vaikutusta.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 20.7.2004.