Donjuanin heteka

Puheessa ei ole kirjaimia, ei isoja eikä pieniä. Kirjoittaessamme joudumme kumminkin miettimään mm. sitä, käyttääkö isoa vai pientä alkukirjainta. Tuttu perussääntö on, että erisnimet kirjoitetaan isolla. Pulmia tuottavat esimerkiksi semmoiset tapaukset, joissa erisnimi on muuttumassa yleisnimeksi. Joskus tavaramerkistäkin tullut yleiskielen sana: sellaiset vakiintuneet sanat kuin mono tai heteka kirjoitetaan aina pienellä, vaikka niiden takana erisnimi onkin, hiihtojalkineen nimityksessä sukunimi Mononen ja rautasängyn nimityksessä yrityksen nimi Helsingin teräshuonekalutehdas eli Heteka Oy.

Yleisniminä käytettyjen erisnimien kirjoitusasussa on kuitenkin usein vaihtelua: näkee kirjoitettavan sekä nykyajan Stalinit ja Hitlerit että nykyajan stalinit ja hitlerit. Kumpikin kirjoitusasu on käypää yleiskieltä: pienen kirjaimen käyttö ehkä korostaa enemmän ilmauksen yleisyyttä ja etääntymistä alkuperäisestä nimenkantajasta. Samoin voi hurmuria merkitsevän yleisnimen kirjoitusasuna olla sekä donjuan että Don Juan.

Kuten donjuan-tapauksesta näkyy, liittyy erisnimen yleisnimistämiseen kirjoituksessa usein myös se, että kaksisanaisen erisnimen osat – useimmiten etu- ja sukunimi – kirjoitetaan yhteen. Tämä käy havainnollisesti ilmi seuraavasta lehtipoiminnosta: ”Kolme kuukautta Idols-kisan jälkeen Hanna Pakarinen on edelleen ihan tavallinen hannapakarinen.”

Tämmöinen henkilönnimen tilapäinen yleisnimistäminen näyttää olevan suosittu tehokeino kantaa ottavissa kirjoituksissa, kuten seuraavassa yleisönosastokirjoituksen katkelmassa: ”Ulfsundqvistit ja paavolipposet saivat kapitalismilta prinsessan ja puoli valtakuntaa ja marttiahtisaaret optionsa.” Lehtikolumnisti taas kirjoitti hiljakkoin: ”Näiden eerolehtien ja joakimheleniusten Virossa on vain vauhtia ja dynamiikkaa.”

Vaikka erisnimien yleisnimistäminen on sekä luontevaa että tavallista, on heteka-ajan jälkeen tilanne ratkaisevasti muuttunut. Kun tavaramerkki on rekisteröity, sen käyttöä koskevat monet rajoitukset. Ja vaikka maallikko olettaisi, että tavaramerkin yleisnimistyminen olisi hyvää mainosta tuotteelle, on tavaramerkkien vaalijoiden kanta toinen. Julkaistavissa teksteissä on sen takia syytä käyttää isokirjaimisia asuja esimerkiksi sellaisista sanoista kuin Teflon, Lego ja Barbie. Pulmallisia ovat myös sellaiset tavaramerkkien yleisnimistyneet mukaelmat kuin särkylääkettä merkitsevä ”aspiriini” tai muotinukkea merkitsevä ”barbi”, ja julkaisuissa lienee viisainta välttää niitäkin.

Erityisen pulmallisia suojatut tavaramerkit ovat sanakirjantekijän kannalta: vaikka niihin perustuvia nimityksiä käytetään myös yleisniminä, niitä ei voikaan noin vain panna pienellä kirjoitettuna sanakirjaan. Ne on joko jätettävä pois tai sitten, kuten kännykkä-sanan tapauksessa, erikseen ilmoitettava, että kyse on rekisteröidystä tavaramerkistä. Tavaramerkkisuojan takia ei suomen kielen sanakirjoihin ole juuri otettu edes sellaisia muunnelmia kuin ”kokis” ja ”sinitarra”.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.6.2004.