Siirry sisältöön
Haku

Missin puuttuvat sentit

Kuulu 1900-luvun oikeakielisyysmies E. A. Saarimaa käsittelee monina painoksina ilmestyneessä Kielenoppaassaan sanontaa ”puuttuvat eturaajat helpottavat suuren saaliin nielemistä” ja kommentoi aiheellisesti: ”Olemattomat eturaajat eivät voi mitään vaikuttaa.” Saaliin nielemistä eivät helpota eturaajat vaan se, ettei niitä ole, niiden puuttuminen. Ilmaus on siis epäjohdonmukainen, vaikka monet eivät kai huomaa siinä mitään outoa.

Mikä aiheuttaa Saarimaan huomaaman epäjohdonmukaisuuden? Ilmauksessa puuttuvat eturaajat on lauseopillisesti pääsanana substantiivi eturaajat ja sen määritteenä partisiippiadjektiivi puuttuvat. Pääsana on yleensä ilmauksen ydin, jota määrite jollakin tapaa luonnehtii ja täydentää. Puuttuvat eturaajat -tapauksessa kuitenkin asian olennainen ydin, jonkin puuttuminen, ilmaistaan määritteessä. Pääsana taas kertoo vain, mitä ei ole.

Saarimaan huomautus on peräisin 1940-luvulta, mutta samantyyppiset ilmaukset ovat edelleen tavallisia. Muutaman vuoden takaisesta lehdestä on virke ”Suomi on ottanut osaa kaikkiin talvikisoihin ja menestynyt hienosti mutta ei ole voinut järjestää olympialaisia puuttuvien vuorten takia”. Tuoreita poimintoja lehdistä ovat mm. ”puuttuvat sentit pudottivat [missikisoissa] Piritan”, ”katkenneiden tieyhteyksien vuoksi irakilaiset ovat jääneet ilman välttämättömiä ruokatarvikkeita” ja ”hidastunut muuttoliike hillitsee myös vuokra-asuntojen kysyntää”.

Vuoret eivät kuitenkaan estä talvikisojen järjestämistä, sentit eivät pudota missikisoista, tieyhteydet eivät johda ruokatarvikkeitta jäämiseen eikä muuttoliike hillitse vuokra-asuntojen kysyntää, vaan vaikuttavina tekijöinä ovat olleet vuorten tai senttien puuttuminen, tieyhteyksien katkeaminen ja muuttoliikkeen hidastuminen.

Samantapaisia rakenteita on muitakin. Kun todetaan, että ”vähäinen liikunta johtaa lihomiseen”, ei suinkaan tarkoiteta, että liikunta edistäisi lihomista, vaan lihomiseen johtaa liikunnan vähäisyys tai puute. Eräässä toisessa uutisessa kerrotaan perheestä, joka haluaisi hoitaa lasta kotona, mutta ”pieni kotihoidontuki estää suunnitelmat”. Suunnitelmien esteenä ei kumminkaan ole kotihoidontuki sinänsä vaan sen pienuus. Näissä tapauksissa pääsanan ilmaisema asia (liikunta, kotihoidontuki) on kyllä olemassa, mutta olennainen asia on ilmaistu määritteessä, mistä seuraa samanlainen epäsuhta kuin ”puuttuvat eturaajat” -tapauksessa.

Tällaiset jo Saarimaan aikanaan kritisoimat rakenteet tuskin aiheuttavat väärinkäsityksiä, vaan lukija tulkitsee ne tarkoitetulla tavalla. Johdonmukaisempaa ja täsmällisempää olisi kuitenkin ilmaista asia toisin.


HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 11.11.2003.