Ylätalon ukko pahalla päällä

Ukkonen on jumalallista alkuperää. Ukko, ylijumala, on lainannut sille nimeään. Pelkkä ukkokin voi tarkoittaa ukkosta. Kun ukkonen on jyrissyt, vanha kansa on sanonut: ukko kolisee pilvissä, ukko liikkuu, ukko ajaa, ukko panee tai ukko kuuluu.

Useimmissa ukkostamista kuvaavissa ilmauksissa viitataan Jumalaan joko suoraan tai peitenimeä käyttämällä: jumalannilma nousee, herranvoima käy, isänen präiskii, taivaanisä jyristää, taivaanpappa kolaa, ylätuvan ukko toruu.

Hyvin tavallista on ollut rinnastaa ukkosen jyrinä kivisellä tiellä kulkevien rattaiden kolinaan: Jumala ajaa kivikatua, Viiranojan äijä ajelee kivirattailla, taivaanisä lykkii kottikärryjä, isä ajaa kaupunkiin. Muunkin liikkeen tai tekemisen ääniä on jyrinässä kuultu: Jumala hioo tuluksiaan, isänen takoo taivastaan, Osku tekee kivipihattoa, ukkonen huuhtoo perunoita.

Ukonilmalla ei ole saanut nauraa eikä paljon puhuakaan. Ei ole saanut juosta eikä mennä pihalle. Ovet ja ikkunat on pitänyt sulkea, samoin uunin pellit. Pelokkaimmilla on ollut tapana siunata itsensä tai lukea isämeidänrukousta. Sille, joka uhmaa ukkosta, tipahtaa kivikuorma tai kuuma kivi päähän.

Ukkonen voi saada paljon pahaa aikaan. Moni pystyssä oleva pirstoutunut puu on merkkinä siitä, että on lyönyt louhiin (= salamoinut) ja ukko ampunut nuolensa. Monen ladon tai talon on salama, saralma, salasmaa, ukkosentuli, isäsenvalkea polttanut. Tunnettu tosiasia on, että maitotuotteilla on taipumus pilaantua ukonilmalla: ”Ukkosen ilimoilla hössähtää maito heleposti” (Karvia), ”Meilä ukkonen jysähytti fiilit” (Alatornio).

Ukkonen antaa merkkejä tulevasta. Jos ukkostaa jo jäidenlähdön aikana, seuraa kylmä kesä. ”Liian aikaisin pani ukko tänä keväänä”, on todettu. Huono maitovuosi on tiedossa, jos ukkonen jyristää lehmät navettaan eli karja ensimmäisen ukonilman aikana keväällä vielä on navetassa. Paha merkki on sekin, jos nuoren parin hääpäivänä sattuu olemaan ukonilma, isäsenkäynti. Myrskyisää ja riitaisaa yhteiseloa on odotettavissa.

Ukkosen nimityksistä pitkäinen lienee ainoita, joka ei viittaa jumalolentoon. Paitsi ukkosta pitkäinen voi tarkoittaa myös salamaa. Sanaa on käytetty lähinnä maan lounaisosissa, jonne sen oletetaan kulkeutuneen Virosta. Yksi viron kielen ukkosen nimityksistä, pikne, on pitkäisen tarkka äänteellinen vastine, virolle tyypillinen lyhentymä.

Loppukesästä ukkosen voima heikkenee. Salamat, joihin ei liity jyrinää – elosalamat, elovalkeat, elonkypsyttäjät, kalevantulet, kapeenvalkeat –, ovat silloin yleisiä. Voi käydä niinkin, että ukkonen jaksaa enää vain äännellä. Mustanpuhuvat pilvet – ukkosen vaarut tai jöllit – vetäytyvät syrjään. Jumahtelu, jylinä, jyske vaihtuu vähitellen jyryilyksi ja lopulta hyristelyksi ja hymähtelyksi. ”Ei se täsä enää olluk ko vähä hyräili” (Himanka).

MATTI VILPPULA

Julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 29.7.2003.