Viljelykulttuuria vai kulttuurin viljelyä?

Ostin amarylliksen sipulin. Kauniin pakkauksen kyljestä osui silmiin outo sana ”kulttuuriseloste”. Ehdin jo mielessäni kuvitella sanan sisältöä: ehkä siinä kerrotaan jotakin amaryllisten jalostukseen, kasvatukseen tms. liittyvää kulttuuritietoa tyyliin ”jo muinaiset roomalaiset”. Sitten luin eteenpäin ja huomasin, että hienolta kuulostavan sanan alla oli vain ohje siitä, miten sipuli istutetaan ruukkuun ja miten sitä kastellaan ja hoidetaan. Ei voinut kuin nauraa.

Voin kyllä jotenkin ymmärtää, mistä kyseinen käännöshaksahdus saattaa johtua. Monissa kielissä kulttuuri-sanalla on edelleen paljon maanläheisempi merkitys kuin suomessa. Näin on myös englannissa, josta sipulipakkauksen teksti oli ilmeisesti käännetty. Monissa sanakirjoissa mainitaan culture-sanalle edelleen ensimmäiseksi maanviljelyyn ja kasvatukseen liittyvä merkitys.

Kulttuuri ja sen erikieliset versiot pohjautuvat latinan sanaan cultura ’maanviljely, jalostus’; lisäksi sana merkitsee palvontaa – palvontamenoja tarkoittava kultti on siis samaa juurta. Muihin kieliin levittyään tämä cultura-sanan henkinen ja hengellinen merkitys on laajentunut muuhunkin ns. hengen viljelyyn, tarkoittamaan jopa koko ihmiskunnan saavutusten kokonaisuutta. Suomessa sille keksittiin 1820-luvulla oma sana: sivistys.

Kulttuuri-sanan kehittymistä suomen kielessä voi seurata vanhojen sanakirjojen avulla. Henrik Florinuksella (1678) on cultura-sanan käännöksenä: ”rakennus, ruockomus” (?) . Ruotsin kultur-sanan suomennokseksi Elias Lönnrot esittää tulkkisanakirjassaan (1847) ”siwistys, taidollisuus”, D. E. D. Europaeus (1853) ”wiljelys, wiljeleminen, hoito, toimistelus” ja Ferd. Ahlman (1853) ”wiljelys, kaswattaminen, hoito, siwistys, walistus”. Vasta Lönnrotin suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa (1872) näkyy kultur-sanasta suomalaistettu muoto kulturi ’wiljelys, siwistys’. A. Meurmanin tietosanakirjassa (1886) esiintyy vihdoin nykyinen muoto kulttuuri ’wiljelys (maan, kasvien), ihmishengen saavutettu wiljelystila’. (Voiko henkistä kulttuuria enää kauniimmin määritellä!)

Esiintyykö meillä kulttuuri yleiskielessä enää lainkaan maanviljelyn merkityksessä, puhumattakaan jostain sipulin kasvatuksesta? Eipä tule mieleen, niin paljon kuin kulttuuri-sanaa ja siitä muodostettuja yhdyssanoja muuten käytetäänkin. Ainoa sana, jossa on edes häivähdys maanviljelyä, on kulttuurimaisema, joka tarkoittaa asuttua viljelysmaisemaa luonnonmaiseman vastakohtana. Viime vuosikymmeninä kulttuurin merkitys on laajentunut yhä etäämmälle viljelystä: yhdyssanan jälkiosana se on alkanut merkitä muodikkaasti yhteisön tai yrityksen vakiintuneita menettelytapoja (johtamiskulttuuri, yrityskulttuuri jne.), samoin jonkin ryhmän tapoja ja käyttäytymistä erotukseksi muista (nuorisokulttuuri).

Tämän ”kulttuurikatsauksen” jälkeenkin ihmettelen, millainen suomen kielen taito on kääntäjällä, jonka mielestä sana kulttuuri käy amarylliksen kasvatukseen. – Muuten, sana amaryllis on eräänlainen ”käännöskukkanen” sekin. Kyseinen huonekasvi on oikealta nimeltään ritarinkukka.

TARU KOLEHMAINEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 17.4.2002.