Ladulla ja ladun sivussa

Kalevalan sankari lieto Lemminkäinen ei ollut pelkkä naistennaurattaja. Hän oli myös mestarihiihtäjä. Tuonaikaisilla välineillä hiihtotapana oli potkuhiihto eli potkutyyli: läksi lylyn lykkimähän, kalhun kannan potkimahan. Meno oli silti väkevää: tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenistä. Se oli perinteistä tyyliä se! Ja kun mies morsiamenansiokseen hiihti hiiden hirveä, niin testosteronit oli omasta takaa.

Suksi-sana on ikivanha. Sen tuntevat jo kaukaiset kielisukulaisemme samojedit. Samoin itäsiperialaisessa evenkin kielessä sanan vastine on suuksilla, joka on johdettu teonsanasta suuksi ’suksia’. (Tämä poikkeama ihan vain sen vuoksi että venäläisten nykyisen kärkihiihtäjättären Julia Tšepalovan valmentajaisä on kuulemma kansallisuudeltaan evenki.) Suomessa on nimisanasta johdettu suksilla liikkumista tarkoittavat teonsanat suksia ja suksitella. Yllättävältä tuntuu, että suksilla hiihtävät lisäksemme vain lähimmät kielisukulaisemme karjalaiset, lyydiläiset ja vepsäläiset. Virolaishiihtäjätkin sen kun suusatavad. Hiihtää on samaa kantaa kuin hiipiä. Talvisessa metsässä oli suksilla hyvä hiipiä niin saaliin kuin vihollisen kimppuun.

Kilpahiihdon alkuaikoina suksittiin tasamaata ja sitten murtomaata. Murtomaahiihto on vaihtunut maastohiihdoksi, jota ilmeisesti tarvitaan alppihiihdon vastapeluriksi. Mutteihän alppihiihto ole hiihtoa ollenkaan vaan laskettelua eli mäenlaskua syöksylaskuineen pujotteluineen. Hiihto on hiihtoa! Ampumahiihto taas sisältää nimensä mukaisesti molempia, sekä hiihtoa että ammuntaa.

Mäenlaskua tosin rasittaa, että se tarkoitti ennen mäkihyppyä. Nykysuomen sanakirja ei vielä tunne mäkihyppy-sanaa, mutta sana on nyttemmin vakiintunut termiksi. Oma lajinsa on myös kumparelasku. Pohjoismainen hiihdon ja mäkihypyn yhdistelmä on lyhentynyt pelkäksi yhdistetyksi.

Suksilla luistelukaan ei ole aivan uutta. Niin eteni aikanaan jo vanha potkutyylin taitaja köyliöläinen talonpoika Lalli. Pyhän Henrikin surmavirsi tähdentää, kuinka Lalli jouduttuaan piispan surman takia pahaan piinapaikkaan jatkaa siellä lempiharrastustaan: Lalli hiidesä hihtelepi, lylyinensä luistelepi.

Luistelutyylistä puhutaan yhä ikään kuin hiihtolajin nimenä, vaikka viime vuosina lajien nimityksiksi on koetettu vakiinnuttaa termejä latuhiihto ja vapaahiihto. Latuhiihto siksi, että siinä edetään valmista latua, ja vapaahiihto siksi, että siinä voi vapaasti valita, milloin luistattaa suksiaan ladulla ja milloin ponkii tasaiseksi tampattua rataa ladun sivussa. Näiden yhdistelmää sanotaan takaa-ajoksi toisen osan lähtötavan mukaan. Eikö sopiva nimi tälle lajille olisi sekahiihto? Takaa-ajoa oli Lallinkin meno Köyliönjärven jäällä!

Hiihtolajien niminä kömpelö ”perinteinen hiihto” ja epäonnistunut ”luisteluhiihto” joutaisivat jo hiiteen. Hiihtotermistön vakiinnuttamisessa urheilutoimittajien ja urheiluselostajien panos on ratkaiseva.

JUSSI KALLIO

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 19.2.2002.