Ulkomaalaiset ja ulkomaiset ystävät

Suomen kielen opetuksessa, sanakirjoissa ja kielioppaissa on pitkään selitetty sanojen ulkomainen, ulkomaalainen ja ulkolainen työnjako seuraavasti: ”Ulkomainen on adjektiivi, ulkomaalainen substantiivi ja sana ulkolainen näiden yhdistelmä, jota ei pitäisi käyttää ollenkaan.” Työnjako ei kuitenkaan käytännössä ole aivan toiminut, vaan ulkomaalaista käytetään yleisesti myös adjektiivina substantiivia määrittämässä (esimerkiksi ulkomaalainen kirjeenvaihtoystäväni). Kielitoimiston puhelinneuvonnassa päivystävä on sääntöä kerratessaan usein kuullut huomautuksen, jonka mukaan ulkomainen on kyllä hyvä adjektiivi kuvaamaan elottomia olioita (ulkomaiset tomaatit), mutta ihmisistä puhuttaessa ulkomaalainen ”tuntuu oikeammalta”. Monen mielestä on esimerkiksi luontevampaa puhua ja kirjoittaa ulkomaalaisista kuin ulkomaisista työntekijöistä.

Koska niin monilla oli sama tuntuma, suomen kielen lautakuntaa pyydettiin keväällä 2001 ottamaan kantaa kysymykseen, pitäisikö sanan ulkomaalainen käyttö adjektiivina hyväksyä. Sanojen käyttöä tutkittiin Kielitoimistossa laajan atk-muotoisen aineiston avulla, ja tulos oli, että elollista olentoa (varsinkin ihmistä) tarkoittavat sanat saavat teksteissä lähes yhtä usein määritteekseen sanan ulkomaalainen kuin ulkomainenkin.

Sanaluokkien rajat eivät muutenkaan ole aina ehdottomia. Monia adjektiiveja voidaan käyttää myös substantiiveina (nuoret ihmiset ~ nuoret; työttömät asukkaat ~ työttömät). Sellaiset kansallisuutta osoittavat adjektiivit kuin ruotsalainen ja suomalainen ovat itsestään selvästi myös substantiiveja (sisukkaat suomalaiset; suomalaiset sisupussit). Lisäksi monet maalainen-loppuiset yhdyssanat voivat olla sekä adjektiiveja että substantiiveja (alankomaalainen, vierasmaalainen).

Niinpä ulkomaalaisen rajaaminen vain substantiiviksi on ollut jopa suomen kielen yleisen käytännön vastaista; yhtä vaikeaa on esimerkiksi sanojen katolinen ja katolilainen käyttöalan rajaaminen. Suomen kielen lautakunta päättikin kokouksessaan toukokuussa 2001, että sääntöä väljennetään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sanan ulkomaalainen adjektiivista käyttöä substantiivin määritteenä ei enää pidetä virheenä. Vaikka ulkomainen on edelleen adjektiivina ensisijainen (se on varsinkin sanan kotimainen luonteva pari), voimme hyvin kirjoittaa ja puhua paitsi ulkomaisista myös ulkomaalaisista ystävistämme.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.8.2001.