Ruumiita kerrakseen

Itäisimmässä Suomessa on tunnettu sanonta ”Sinusta ei ole akkaruumiin vahdiksikaan”. Erään selityksen mukaan näin on ollut tapana leikillisesti sanoa miehelle, jolla on viettelijän, naisten naurattajan taipumuksia ja jonka kykyä pysyä uskollisena on syytä epäillä. Sanoja siis vihjaa, ettei ole takeita, vaikka vastapuoli sukupuolisessa kiihkossaan sekaantuisi jopa kuolleeseen.

Useimmiten sanonnan kuitenkin selitetään viittaavan pelkuruuteen. Halutaan vähätellä toista ja ilmaista se huomauttamalla, että toinen on niin arka, ettei uskalla valvoa yötä edes naisvainajan vieressä. Huomauttaja paljastaa samalla oman asenteellisuutensa, sen että miehen ruumis olisi pelottavampi kuin naisen.

Suomen murteiden sana-arkistossa on muitakin ruumis-loppuisia yhdyssanoja, joissa luokitellaan kuollut hänen sukupuolensa, ikänsä tai muun ominaisuutensa mukaan. On naisruumis, miesruumis ja lapsiruumis sekä aikaruumis, joka tarkoittaa aikuisen ihmisen ruumista. Lisäksi on vesiruumis, veteen kuolleen ruumis, ja kesäruumis, kesällä kuolleen ruumis.

Nykyihmisestä ruumiiden luokittelu tuntuu oudolta, jopa kammottavalta. Maailma on kuitenkin ennen ollut toisenlainen. Elämä on ollut kovaa, eikä tunteilulle ole jäänyt tilaa. Tautisina aikoina ihmisiä on kuollut kasapäin. Iitissä on kerrottu, että ”yhlestkih talost tuotih viis aikapiikaa (= täysi-ikäistä tyttöä) hautah” samana päivänä.

Vaikka kuolemaa on osattu pitää luonnollisena tapahtumana, siihen on liittynyt myös pelkoja ja uskomuksia. Hukkuneen ruumista, vesiruumista, on erityisesti pitänyt karttaa. Koloruumis on ollut vainaja, joka on muuttunut kasvoiltaan mustaksi ja jonka tämän takia on uskottu joutuvan kadotukseen.

Kuolinkellojen soitosta on ollut pääteltävissä vainajan sukupuoli ja ikä. Ei siis ihme, että näihin seikkoihin pohjautuville nimityksille on ollut tarvetta. Perustuisiko jako aikaruumiiseen ja lapsiruumiiseen siihen, että aikuista ihmistä työhön kykenevänä on pidetty arvokkaampana kuin lasta? ”Oha mie pest aikaruumiitakkii”, on joku juvalainen ruumiinpesijä kehaissut.

Nimityksen kesäruumis käytön syynä taas ovat olleet käytännön seikat. Kesällä kuolleet ovat nimittäin olleet ongelmallisia jäähdytystilojen puutteen tai puutteellisuuden takia.

”Kun on iteltä ruumiit, tuloo hautajaiset halavaks” (Alajärvi). Se, mihin eniten liittyy kieltoja, tunnelatausta ja pelkoa, saa usein verhokseen karkeuden valepuvun.

MATTI VILPPULA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.11.1999.